Valtioneuvoston julkaisema tuore raportti sisältää uutta tietoa maakuntien luonnonvarojen käytöstä ja materiaalivirroista. Samalla on arvioitu kiertotalouden kehitysnäkymiä kolmen skenaarion pohjalta. Tähän artikkeliin on koottu tietoa raportista ja Pohjois-Savon luonnonvarojen materiaalivirroista.
Valtioneuvosto julkaisi 12.3.2024 raportin Suomen kansantalouden materiaalivirrat ja niiden vaikutukset – Toteutunut kehitys ja kiertotalouden skenaariot vuodelle 2035 (VnJ 2024:8, valtioneuvosto.fi). Selvityksen laatijoina ovat toimineet Suomen ympäristökeskus, Teknologian tutkimuskeskus VTT Oy, Luonnonvarakeskus, Geologian tutkimuskeskus sekä Tilastokeskus. Tekijöiden mukaan tavoitteena on ollut lisätä ymmärrystä siitä, kuinka kiertotalouden avulla on mahdollista vaikuttaa tulevaisuudessa Suomen luonnonvarojen käyttöön sekä edelleen ympäristöön ja kansantalouteen.
Selvitysraportti tarjoaa tietoa Suomen materiaalivirtatilinpidosta, eli mm. luonnonvarojen otosta, tuonnista ja viennistä maakunnittain sekä arvioita talouden tulevaisuuden näkymistä kolmen eri skenaarion pohjalta (Perus-, Kiertotalous-, ja Hiilineutraalisuusskenaario).
Uutta tietoa kotimaan materiaalivirroista
Suomen kansantalouden raaka-ainevirrat olivat vuonna 2019 yhteensä n. 444 Mt ja kotimainen kulutus n. 240 Mt. Materiaalivirtatilinpidossa materiaalivirrat mitataan massan avulla, koska se on kaikille aineille yhteinen fysikaalinen perusominaisuus. Yhteismitallistamisen myötä kuitenkin menetetään laadulliset eroavaisuudet: materiaalivirtatilinpidon avulla tuotettu tieto ei suoraan kerro erilaisten ympäristökuormitusten voimakkuudesta ja laadusta. Kuvassa 1 on esitetty Suomen kansantalouden “läpi” kulkevat raaka-ainevirrat eri raaka-ainelajeittain vuonna 2019 (Lähde VnJ 2024:8).
Käytetyt termit ja lyhenteet
Suora materiaalipanos, DMI (Direct Material Input) = kotimaisten luonnonvarojen otto (DE) + tuonnin suora materiaalimäärä
Kuvaa kansantalouden fyysistä perustaa.
DMC (Domestic Material Consumption) = suora materiaalipanos (DMI) – viennin suora materiaalimäärä
Kuvaa kotimaista materiaalien kulutusta.
RME-tuonti/-vienti = Tuonnin/viennin suora materiaalimäärä + ko. materiaalimäärän valmistusketjussa käytetyt raaka-aineet
Talouden raaka-ainepanokset, RMI (Raw Material Input) = DMI + tuontituotteiden valmistusketjun raaka-ainepanokset (RME-tuonti).
Kuvaa kansantalouden raaka-aineiden käyttöä kotimaisen loppukäytön ja viennin tarpeisiin.
Raaka-aineiden kulutus, RMC (Raw Material Consumption) = RMI – vientituotteiden valmistusketjun raaka-ainepanokset (RME-vienti).
Kuvaa kotimaisen kulutuksen ja investointien vaatimuksiin globaalisti käytettyjä raaka-aineita.
Pohjois-Savon materiaalivirrat
Valtakunnallisten tunnuslukujen lisäksi tutkimuksessa on esitetty myös tietoa materiaalivirroista maakunnittain vuonna 2015. Seuraaviin osioihin on poimittu vertailutietoa Pohjois-Savon ja muiden maakuntien talouden materiaalivirroista.
Luonnonvarojen otto (DE)
Pohjois-Savo sijoittuu Lapin kanssa jaetulle toiselle sijalle heti Uudenmaan jälkeen, kun tarkastellaan kotimaisten luonnonvarojen oton (DE) kokonaismäärien jakautumista maakunnittain. Tonneissa mitattuna Pohjois-Savon luonnonvarojen otto oli yhteensä 22,1 miljoonaa tonnia, mikä vastaa 10 prosenttia koko maan luonnonvarojen otosta vuonna 2015. Pohjois-Savon tilannetta selittää suurelta osin teollisuusmineraalien sekä maa-ainesten suuret louhintamäärät. Koko Suomen mittakaavassa teollisuusmineraalien louhinnasta suurin osa tapahtuu (85 %) Yaran apatiittikaivoksella Siilinjärvellä.
Kuvassa 2 on esitetty kotimaisten luonnonvarojen otto raaka-ainelajeittain eri maakunnissa (Lähde VnJ 2024:8).
Raaka-aineiden tuonti (RME-tuonti)
Pääasiallisesti lähes kaikissa maakunnissa tuontia hallitsivat maa- ja kiviainekset (keskimäärin 26 %) sekä fossiiliset polttoaineet ja metallimalmit (molemmat keskimäärin 20 %). Pohjois-Savon tuonnissa korostui muihin maakuntiin verrattuna teollisuusmineraalit, mikä selittyy täällä sijaitsevalla valtakunnallisesti merkittävällä prosessi-toiminnalla. Kuvassa 3 on esitetty maakuntien raaka-aine-ekvivalentti (RME) tuonti raaka-ainelajeittain (Lähde VnJ 2024:8).
Raaka-ainepanokset (RMI)
Selvityksessä esitetty tunnusluku RMI (Raw Material Input) kertoo talouden käyttämistä raaka-ainepanoksista loppukäytön ja viennin tarpeisiin. Se sisältää sekä kotimaisten luonnonvarojen oton sekä raaka-aineiden tuonnin, joiden jakauman suhteen voidaan tulkita kertovan alueen raaka-aineomavaraisuudesta ja toisaalta riippuvaisuudesta muiden alueiden raaka-aineista. Koko Suomen tasolla vertailtuna Pohjois-Savon talous vaati keskimääräistä enemmän raaka-ainepanoksia (28,9 Mt).
Maakunnan omien luonnonvarojen käytön osuus talouden raaka-ainepanostuksissa oli suurinta Kainuussa (84 %), Pohjois-Savossa (77 % ), Etelä-Savossa (72 %) ja Pohjois-Karjalassa (67 %). Eniten tuontiraaka-aineisiin nojaavat taloudessaan Keski-Pohjanmaa ja Uusimaa, joilla tuonnin osuus raaka-ainepanoksista oli n. 70 %. Tuloksiin vaikuttavat suurina massoina louhittavat ja kaivettavat raaka-ainemäärät. Toisilla alueilla talous voi perustua enemmän jalostavaan toimintaan, jolloin maakunnan ulkopuolelta tuotavat raaka-aineet näyttelevät panostuksissa suurempaa roolia. Kuvassa 4 on esitetty raaka-ainepanosten (RMI) jakaumat maakunnittain (Lähde VnJ 2024:8).
Raaka-aineiden kulutus alueella (RMC)
Vuonna 2015 koko maan raaka-aineiden kulutus oli yhteensä n. 203 Mt, josta kotimainen luonnonvarojen otto kattoi yli puolet (n. 51 %). Maakuntien osalta kulutus oli keskimäärin n. 11 Mt ja eniten raaka-aineita kulutti Uusimaa (66,9 Mt), mikä oli n. kolmannes koko maan kulutuksesta. Pohjois-Savon kulutuksen osuus oli taas n. 4 % koko maan kulutuksesta (8,1 Mt). Raaka-ainelajeittain tarkasteltuna maa- ja kiviainekset kattoivat suurimman osan kokonaiskulutuksesta kaikissa maakunnissa (keskimäärin 64 %, Pohjois-Savossa 56 %). Pienemmillä osuuksilla Pohjois-Savon kokonaiskulutuksesta olivat raakapuu (11 %), viljelykasvit (10 % sisältäen luonnon keräilytuotteet ja riistan), fossiiliset polttoaineet (9 %) ja teollisuusmineraalit (8 %).
Kokonaisuudessa Pohjois-Savo kattoi kulutuksestaan omalla raaka-aineiden otolla n. 59 %. Eri raaka-ainelajeittain tarkasteltuna Pohjois-Savo kattoi pääosan loppukulutuksestaan omilla luonnonvaroillaan maa- ja kiviaineksen (79 %), teollisuusmineraalien (69 %) ja raakapuun (67 %) osalta. Muiden maakuntien tavoin Pohjois-Savo on riippuvainen fossiilisten polttoaineiden tuonnista. Lisäksi alueen kulutus tukeutuu kokonaan tai lähes kokonaan tuontiin metallimalmien ja rakennusmineraalien osalta. Kuvassa 5 on esitetty maakuntien raaka-aineiden kulutus raaka-ainelajeittain (Lähde VnJ 2024:8).
Kulutuksen materiaali-intensiivisyyttä voidaan tarkastella suhteuttamalla raaka-aineiden kulutus taloudessa käytettyyn rahalliseen kulutukseen (yksityinen ja julkinen kulutus sekä investoinnit). Koko Suomen osalta kulutuksen materiaali-intensiteetti oli n. 0,97 kg/€, sen ollessa suurin Keski-Pohjanmaalla (1,27 kg/€) ja pienin Ahvenenmaalla (0,57 kg/€). Pohjois-Savossa kulutuksen materiaali-intensiivisyys oli 0,90 kg/€ (Lähde VnJ 2024:8).
Havaittuja eroja maakuntien kulutuksen materiaali-intensiteeteissä voidaan etupäässä selittää erilaisilla kulutuksen rakenteilla. Esimerkiksi palvelujen kulutuksen materiaali-intensiivisyys on pieni verrattuna esim. infran, teollisuuden ja talonrakennuksen investointeihin, joissa käytetään määrällisesti paljon raaka-aineita yhtä kulutettua euroa kohden.
Resurssituottavuus (BKT/RMC)
Materiaalituottavuutta voidaan tarkastella vertaamalla bruttokansantuotteen määrää (€) suhteessa kulutettujen raaka-aineiden määrään (kg). Maakuntien resurssituottavuuden taso oli vuonna 2015 korkeinta Ahvenanmaalla (1,94 €/kg) ja Uudellamaalla (1,22 €/kg), kun se oli koko maan osalta 1,03 €/kg. Pohjois-Savossa materiaalituottavuus oli vuonna 2015 0,98 €/kg. Alhaisemman materiaalituottavuuden maakunnat näyttävät painottuvan enemmän Pohjois- ja Itä-Suomeen. Kuvassa 6 on esitetty maakuntien resurssituottavuus vuonna 2015 (Lähde VnJ 2024:8).
Lisätietoja
Jaa julkaisu
