Suomessa on valtava määrä ojitettuja soita. Sotien jälkeisessä Suomessa tarvittiin enemmän puuta ja tuolloin oli yleistä ojittaa soita, jotta saatiin lisää metsäpinta-alaa. Nyt näitä ojia tukitaan tai padotaan enenevissä määrin, kun suon kuivaamisen aiheuttamat päästöt ilmakehään sekä vesistöihin tunnetaan paremmin. EU:n ennallistamisasetus velvoittaa luonnon tilaa parantavia toimia muun muassa suoalueilla. Ennallistaminen ei tuo vain paljon puhuttuja kustannuksia, vaan myös töitä suomalaisille osaajille, ennallistamisen asiantuntijoista kaivinkoneyrittäjiin. Ojituksen lisäksi Suomella on pitkä perinne ennallistamistyössä.
Uhanalainen suoluonto
Noin puolet koko Suomen nykyisestä suopinta-alasta on ojitettua. Pohjois-Savossa kuten paikoin muuallakin Suomessa ojitettujen soiden pinta-ala kaikista suoalueista on jopa 90 prosenttia. Ojituksessa suon vedenpintaa lasketaan, jotta suo kuivahtaa. Tämä mahdollistaa metsä- ja maatalouden harjoittamisen maa-alueella. Ojitukset vaikuttavat voimakkaasti suoalueen vesitalouteen, eliöihin ja kasveihin. “Suon kuivuessa suolle tyypilliset kasvit ja eliölajit eivät enää pärjää ja lajisto muuttuu. Suomessa eläville lajeille suoluonto on erittäin tärkeä”, kertoo Antti Lammi, joka työskentelee Pohjois-Savon ELY-keskuksessa luonnonsuojelu ja alueiden käyttö -yksikön johtavana asiantuntijana. Valuma-alueilla tehtävät toimet, kuten soiden ennallistaminen, kohentavat myös alapuolisen vesistön ja rannikkovesien tilaa.
Lajien uhanalaisuudesta ja uhanalaisuusluokituksia tietoa kokoava Punainen kirja paljastaa, että Suomen luontotyyppien uhanalaisuustarkastelussa vuonna 2018 yli puolet suoluontotyypeistä arvioitiin uhanalaisiksi ja lisäksi noin viidennes silmälläpidettäviksi. Tällä hetkellä ensisijaisesti soilla elävistä lajeista 120 on uhanalaisia. Muun muassa iso osa Suomessa pesivistä linnuista tarvitsee soita jossain elämänsä vaiheessa.
Luontovaikutusten lisäksi suon ojittamisella on myös ilmastovaikutuksia. Ojitetut suot ovat merkittävä ilmastoa lämmittävien päästöjen lähde. Luonnontilassa turpeeseen kertyy hiiltä varastoon hapettomiin olosuhteisiin. Veden pinnan laskiessa turve pääsee kosketuksiin hapen kanssa ja kasvihuonekaasuja, hiilidioksidia ja typpioksiduulia alkaa vapautua ilmakehään.
Suomessa ennallistamisesta jo paljon kokemusta
Alla olevissa kuvissa esiintyvä suo sijaitsee Tiilikkajärvellä. Se ennallistettiin kaksikymmentä vuotta sitten. Veden pinta haluttiin nostaa takaisin, palauttaa vanhat suolle tyypilliset lajit ja vähentää kasvihuonekaasupäästöjä pitkällä tähtäimellä. ”Soiden ennallistaminen aloitettiin Suomessa 1990-luvulla. 2000-luvun alusta lähtien toiminta on laajentunut ja sitä on tehty mm. EU:n Life-projektirahoituksella, josta on saatu merkittäviä rahasummia työhön. Osaaminen on kehittynyt erinomaiseksi, mikä on herättänyt kiinnostusta kansainvälisestikin”, Antti Lammi kertoo.
Tiilikkajärvellä suo-ojaan rakennettiin lautapato, se peitettiin vettä läpäisemättömällä kankaalla ja muu osa ojasta täytettiin kaivurilla. Suo-ojien täytön tarkoituksena on estää ja hidastaa vesien poistumista suolta, mikä on nopeutunut ojien vuoksi. Vesien kulku halutaan palauttaa laajemmalla alalla tapahtuvaksi, mikä johtaa suon vettymiseen kauttaaltaan ja lajiston palautumiseen. Kohteen mukaan oja joko täytetään kokonaan vanhoilla ojamassoilla tai useita patoja rakennetaan vedenkulun ohjaamiseksi. Laajemmat kohteet vaativat aina koneellista täyttöä ja tätä varten puustoa pitää poistaa ojalinjalta.
”Ennallistamisen jälki ojan kohdalla voi näyttää hieman rajulta aluksi. Sen vuoksi maastoon laitetaan työn yhteydessä kylttejä, joissa kerrotaan mitä ollaan tekemässä. Näin varmistetaan informaation kulku ja se, että poliisille ei ole tarvetta soittaa”, Lammi toteaa. Painovoimalla liikkuvien vesien ohjailu vaatii tarkkaa suunnittelua ja ammattitaitoa. Myös koneurakoitsijoille kehittyy uudenlaista osaamista työssäoppimisen kautta. Lammi on nähnyt jopa tilanteita, joissa sama konekuski, joka aikoinaan kaivoi ojan, laittaa sen nyt umpeen. Ennallistamisasetus varmistaa sen, että tätä työtä riittää myös tulevaisuudessa.
Lisää tutkimusta ilmastovaikutuksista tarvitaan
Ennallistettu suo toimii aluksi kasvihuonekaasujen lähteenä. Ennallistamisen jälkeisissä hapettomissa oloissa suo alkaa tuottaa metaania, joka on voimakas kasvihuonekaasu, joskin huomattavasti hiilidioksidia lyhytikäisempi. Tarvitaan kymmeniä vuosia ennen kuin tilanne muuttuu taas ilmastolle suotuisaksi.
Päästöjen kannalta ei ole yhdentekevää millainen suo kannattaa ennallistaa. Tutkimukset osoittavat, että karulla, metsitetyllä suolla ennallistamistoimenpiteet saattavat johtaa jopa päästöjen kasvuun. Kasvava puu ei enää sido hiiltä ja maaperästä vapautuu kasvihuonekaasuja vielä kymmenien vuosien kuluttua. Rehevällä metsitetyllä suolla ennallistaminen sen sijaan kannatta, jos metsä kasvaa huonosti. Pelloiksi tai turvetuotantoalueiksi ojitetut suot ovat yksiselitteinen päästöjen lähde, ja niiden ennallistaminen olisi kannattavinta sekä ilmastonäkökulmasta että kasviston kannalta. Rehevillä soilla kasvisto on luontaisesti runsaampi kuin karuilla soilla. Ennallistamisen vaikutuksista ilmastopäästöihin tarvitaan vielä paljon tutkimusta, eikä yksiselitteisiä vastauksia toistaiseksi ole. Suoluonnon, sen tarjoamien ekosysteemipalvelujen ja monimuotoisuuden kannalta ennallistaminen on kuitenkin positiivinen asia.
Nyt 19 vuotta Tiilikkajärvellä sijaitsevan suon ennallistamisen jälkeen suolle kuuluu hyvää. Tyypillinen kasvusto on palautunut. Suopursut kukoistavat ja linnut ovat palanneet. Kahlaajat viihtyvät allikossa. Tänä kesänä suota kuvatessaan Lammi bongasi muun muassa keltavästäräkin, taivaanvuohen ja pikkukuovin.
Lähteet
Soiden ennallistamisen suoluonto-, vesistö- ja ilmastovaikutukset (Suomen Luontopaneeli)
Soiden ennallistamisen ilmastovaikutukset ovat monitahoiset (Luonnovarakeskus)
Luontotyyppien uhanalaisuus (ympäristö.fi)
Jaa julkaisu
