Miksei vaatteita kierrätetä niin kuin juomapulloja? Tekstiilien tuottajavastuu tönii kuluttajia ja valmistajia kohti kestävämpää taloutta

Kaikkein ympäristöystävällisin tuote on se, joka kestää käytössä ja kierrossa mahdollisimman pitkään. Kulutustottumustemme on muututtava, ja näin muutostarpeeseen vastataan Pohjois-Savossa.

Toiminta toteuttaa seuraavia ilmastotiekartan toimenpiteitä:

Artikkeli julkaistu Savon Sanomien digiartikkelina 20.11.2023.. Lue juttu Savon Sanomien verkosta tästä linkistä (savonsanomat.fi).

Eiköhän jokainen meistä ole joskus ostanut vaatekappaleen, joka on parin käyttökerran jälkeen löytänyt paikkansa kaapin perältä päätyäkseen lopulta roskikseen. Se on harmi, sillä esimerkiksi yksien farkkujen valmistamiseen käytetään jopa 10 000 litraa vettä.

Mitä enemmän kerran valmistettua vaatetta käyttää, sitä enemmän sen ympäristökuormitusta voi pienentää. Ihanteellista olisi, jos vaatekappaleen elämä jatkuisi käytön jälkeen jossain muualla kuin jätteenpolttolaitoksella.

– Minulle tulee omantunnontuskia varsinkin sukkahousujen ostamisesta, kertoo Saara Karkulahti.

– Kymmenen euron sukkahousutkin kestävät pahimmillaan vain neljä käyttökertaa.

Karkulahti on Hiilineutraali Pohjois-Savo-hankkeen projektipäällikkö Pohjois-Savon ELY-keskuksesta. Tieto lisää tuskaa. Kun tekstiiliteollisuuden synnit ovat tuttuja, omatunto käy soimaamaan helpommin.

Samaa mieltä on Eeva Käärmekallio Savonia-ammattikorkeakoulusta. Hän on projektipäällikkö Tekstiilien sivuvirta -hankkeessa, jonka tavoitteena on kehittää tekstiilialan yritysten kiertotalouteen siirtymistä, sekä luoda ekosysteemi tekstiilialan yrityksille Pohjois-Savossa.

– Kierrätetyn tekstiilin lisäksi haluaisin tukea enemmän kotimaista, eettistä ja ekologista tuotantoa, Käärmekallio sanoo.

– Kirppiksiltä sopivia kokoja ei vain löydy kovin helposti, eikä niillä kiertämiseen ole loputtomasti aikaa.

Kaksikon ajatuksista on pääteltävissä muutama tekstiiliteollisuuden ydinongelmaa: Ensinnäkin kuluttajalle myytävien tuotteiden laatu on liian usein turhan huono. Kierrätysvaatteet puolestaan ovat puolestaan selvästi ilmastoystävällisempiä, mutta uuden ostaminen huomattavan paljon helpompaa.

Lisäksi markkinatalouden perusteesit johdattelevat kuluttajaa, no, kuluttamaan mahdollisimman paljon. Uuden ostaminen on valitettavasti usein vaivattomampaa ja halvempaa kuin vanhan korjaaminen. Vaatteiden ja jalkineiden korjaaminen puolestaan alkaa taitona olla katoavaa kansanperinnettä.

Kysyntää korjauspalveluille kyllä olisi. Aalto yliopiston FINIX-tutkimushanke 2021:n mukaan 56 prosenttia suomalaisista on kiinnostunut käyttämään vaatteiden korjauspalvelua.

Vaatteen, aivan kuten muunkin käyttötavaran elinkaaren pidentäminen hyvällä huolenpidolla ja korjaamisella on aina kestävämpi valinta. Niin sanottu pikamuoti on halpaa siitäkin syystä, että sen tuotannossa ihmisoikeudet jäävät usein toteutumatta.

Tuottajavastuu tuo muutoksia

Isot muutokset eivät tapahdu hetkessä. Eeva Käärmekallio kuitenkin toivoo, että tekstiiliteollisuuden ekologisempi ja eettisempi tulevaisuus alkaa normalisoitua samaan tapaan kuin vaikkapa kasvissyönti.

– Silloin kun opiskelin yliopistossa 2009–2015, kasvissyöntiä pidettiin jotenkin ihmeellisenä asiana. Nykyään on ihan normaalia, että eri ihmisillä on erilaisia ruokavalioita, Käärmekallio vertaa.

Pikamuotiin liittyviin haittoihin on onneksi herätty myös EU-tasolla, ja tekstiilistrategia on osa EU:n kiertotalouspakettia. Tiensä päähän tulleet vanhat sähkölaitteet on voitu jo viimeisten kymmenen vuoden ajan palauttaa niitä myyviin liikkeisin tai valtakunnallisesti ylläpidettyyn SER-kierrätykseen, myös tekstiiliteollisuuden sääntelyä ollaan parantamassa merkittävästi.

Tulevaisuudessa tekstiilien kierrätysaste paranee ja fyysiset kierrätyspisteet lisääntyvät. Valmistajat ja maahantuojat joutuvat ottamaan enemmän vastuuta tuotteidensa koko elinkaaresta kaikkialla Euroopassa.

EU:n jäsenvaltioita puolestaan velvoitetaan aloittamaan tekstiilijätteen erilliskeräys vuoteen 2025 mennessä. Suomessa toimeen on jo tartuttu, ja kunnat ovat olleet velvoitettuja järjestämään poistotekstiilin keräyksen alueellisesti jo vuoden 2023 alusta saakka.

Mitä kierrätykseen viedylle tekstiilille tapahtuu?

Ihanteellinen elinkaari vaatekappaleelle voisi olla sellainen, jossa se on ensin palvellut yhtä tai useampaa käyttäjäänsä kierrätyskuntoon saakka. Tämän jälkeen, tekstiilin kunnosta riippuen, se saa uudenlaisen tehtävän.

Kuopiossa ja Siilinjärvellä Elävä säätiö sr toimii Jätekukon kumppanina kerätyn poistotekstiilin lajittelussa.

– Aluksi arvioidaan Elävälle päätyneen tekstiilin jälleenmyyntiarvo. Myyntikelpoiset vaatteet menevät kierrätykseen tekstiilin koostumuksen perusteella. Elävällä on myös omia ”Elävä-tuotteita” eli säätiön pajalla tehtyjä tuotteita, jotka tehdään kierrätystekstiileistä, Käärmekallio kertoo.

Jos tekstiili ei enää kelpaa lainkaan kuluttajakäyttöön eli vaatteeksi tai muuksi kodintekstiiliksi, Jätekukko toimittaa poistotekstiilit Lounais-Suomen Jätehuolto Oy:lle (LSJH) laadunvarmistukseen. Tämän jälkeen kierrätykseen kelpaava tekstiili ohjataan LSJH:n poistotekstiilin käsittelylaitokseen Paimioon jalostettavaksi kierrätysraaka-aineiksi.

Kyseinen laitos on Suomen ensimmäinen ja avautuessaan vuonna 2021 Pohjois-Euroopan suurin poistotekstiilin jalostuslaitos.

– Tällä hetkellä selvitellään, voisiko vastaavanlainen käsittelylaitos olla myös meillä Pohjois-Savossa, Käärmekallio sanoo.

Paimioon päätyneiden tekstiilien kuidut avataan mekaanisesti. Lopputuloksena saadaan kierrätyskuitua teollisuuden raaka-aineeksi, ja sitä jatkojalostetaan esimerkiksi langaksi, kuitukangasmateriaaliksi, eristeiksi, akustiikkalevyiksi, suodatinkankaiksi tai komposiiteiksi. Homeiset, haisevat ja märät tekstiilit päätyvät poltettaviksi.

Saara Karkulahti Pohjois-Savon ELY-keskukselta sanoo, että tekstiilinkierrätys on muiden toimenpiteiden ohella merkittävä osa Pohjois-Savon ilmastotiekarttaa, jota Hiilineutraali Pohjois-Savo-hanke koordinoi. Kiertotalous tulisikin saada osaksi jokaisen pohjoissavolaisen arkea.

– Kiertotaloudella voidaan myös parantaa elinkeinoelämän kilpailukykyä. Yrityksille vastuullisuus on paitsi arvovalinta, myös selkeä imagoetu.

Pohjois-Savon Ilmastotiekarttaan on kirjattu 113 toimenpidettä, joilla Pohjois-Savo pyrkii hiilineutraaliksi maakunnaksi vuoteen 2035 mennessä.

– Kiertotaloudelle on selkeästi määritelty 31 toimenpidettä. Toimenpidekokonaisuutta on vastikään päivitetty Pohjois-Savon kiertotalouspotentiaalin selvityksen tulosten myötä.

Karkulahden mukaan on tärkeää, että Käärmekallion vetämän Tekstiilien sivuvirta -hankkeen puitteissa kehitetään yritysten kiertotalouteen siirtymistä Pohjois-Savossa.

Jokaisen eri tekstiilialan yrityksen haasteet ja tavoitteet vaihtelevat riippuen esimerkiksi siitä, tekeekö yritys tuotteitaan suoraan kuluttajille vai toimittaako se tuotteensa alihankkijana muille yrityksille.

Hankkeessa mukana olevat yritykset ovat: Valmet Automation Oy, Varpuke Oy, Scantarp, VA-Varuste Oy, Jätekukko Oy, CityPörssi, HiiA, HeliKo, Minna Suuronen Oy ja Ompelimo Uniikki.

Tutustu tästä linkistä (tekstiiliensivuvirta.f) Tekstiilien sivuvirta -hankkeeseen.

Lue tästä linkistä (hiilineutraalipohjoissavo.fi) lisää Pohjois-Savon ilmastotiekartasta.

Kiertotalous tuo mahdollisuuksia, mutta tarvitsee myös tukea

Tekstiilien valmistamista ja käsitöitä alakouluikäisestä saakka harrastanut sekä kudonnan artesaanitutkinnon suorittanut Eeva Räsänen perusti yrityksensä HiiAn vuonna 2004. Ennen omaa yritystä Räsäsellä oli tosin jo kymmenen vuoden kokemus koneneulonnasta.

HiiAn keskeinen ajatus on valmistaa kierrätyskankaisia vaatteita, hattuja ja asusteita niin lapsille kuin aikuisillekin. Räsäsen mielestä vanhoja materiaaleja, kuten vaikkapa äidiltä perittyjä kankaita, voi kunnioittaa tekemällä niistä jotain uutta. Yrittäjän mielestä kierrätysideologiaa voisi myös tukea verotuksellisin keinoin

– Miksi kierrätysmateriaaleista käsityönä tekevät joutuvat maksamaan tuotteistaan arvonlisäveroa niin paljon, kun tuotannossa käytetään sivuvirta- ja poistotekstiilejä, Räsänen pohtii.

Tutustu HiiAan tästä linkistä (hiia.fi).

Taiteilija Minna Suuronen perusti yrityksensä 19 vuotta sitten. Koulutukseltaan neuletekniikoiden ja huovutuksen muotoilija on itseoppinut vaatetusalalla, ja Suuronen on luonut omanlaistaan tyyliä pitkään ja harkiten.

Kotimaisia luonnonmateriaaleista eettisesti ja ekologisesti valmistettuja, persoonallisia ja pitkäikäisiä naisten vaatteita valmistava yritys kehittyy vastaisuudessa aiempaa vahvemmin hukkamateriaaleihin ja kierrätettyihin retrokankaisiin rakentamalla niille oman mallistonsa.

Suuronen toivoisi lisärahoitusta kestävää ja vastuullista tuottamista varten.

– On tärkeää nähdä, miten kuluttajuus on muuttunut, Suuronen sanoo.

Hänelle itselleen vastuullinen kuluttaminen merkitsee esimerkiksi laadukkaita kotimaisia tuotteita, joita on mahdollista korjata ja jotka muuntuvat moneksi. Kun kuluttaminen on harkittua ja tuotteet ajattomia sekä pitkäaikaisia, pärjää myös vähemmällä ostamisella.

Tutustu Minna Suuronen Oy:hyn tästä linkistä (minnasuuronen.fi).

Ompelimo HeliKon perustaja, yrittäjä Heli Kosonen on hänkin ollut käsityöihminen jo lapsesta saakka. Peruskoulun käsityökerhosta kutosluokalta muistuu yhä mieleen punainen ruutupaita. Vaatetusalaa Kosonen kutsuu ”geenivirheeksi” neljännessä polvessa suoraan äidiltä tyttärelle.

Yrittäjänä Kosonen sanoo toivovansa, että kuluttajat toisivat sesongin päättyessä vaatteensa korjattaviksi, jotta ne olisivat valmiina uuden käyttökauden alkaessa.

– Samoin juhlapäivät ovat yleensä hyvissä ajoin tiedossa, ja silloin on myös ruuhkaa ompelimoissa kautta Suomen.

Tutustu HeliKoon tästä linkistä (heliko.fi).