Siirtyminen uusiutuviin energianlähteisiin on keskeistä ilmastonmuutoksen torjunnassa
Uusiutuviin ja päästöttömiin energianlähteisiin siirtyminen vähentää päästöjä ja parantaa ilmanlaatua. Uusiutuvat energialähteet ovat kestäviä ja tukevat energiavarojen tehokasta käyttöä. Tuulivoimalla ja aurinkovoimalla tuotettu sähkö on vähäpäästöistä. Esimerkiksi Kuopiossa ja monessa muussa kunnassa on käytössä 100 % päästötöntä sähköä.
Ilmastovaikutusten arviointi perustuu kuntien sähkönkulutukseen, keskittyen vain sähkön tuotannon päästöihin. Esimerkiksi Lumme Energian aurinkosähkön hinta on tällä hetkellä yli 0,09 €/kWh, mikä on korkeampi kuin kuntien keskimääräinen sähkön hinta. Päästöttömään sähköön siirtyminen voi kasvattaa kustannuksia, mutta kilpailutuksen avulla voidaan löytää edullisempia vaihtoehtoja. Esimerkiksi Iisalmen kaupungissa Lumme Energian sopimus kattaa noin 15 000 MWh kulutuksen. Uusiutuvaan sähköön vaihtaminen tuo huomattavia päästövähennyksiä, mutta kustannusvaihtelut kunnittain korostavat kilpailutuksen tärkeyttä ja hintojen arviointia.
Aurinkoenergia on yhä suosittu vaihtoehto kunnille
Aurinkopaneelit kunnallisissa kiinteistöissä vähentävät hiilidioksidipäästöjä ja tarjoavat kestävän ratkaisun paikalliseen energiantuotantoon. Kunnat ovat olleet pääasiassa tyytyväisiä investointeihinsa, mutta tekniset haasteet ja sähkön hintavaihtelut vaikuttavat päätöksiin. Esimerkiksi Siilinjärvellä aurinkoenergiaa lisätään uusiin rakennuskohteisiin. Aurinkoenergian potentiaali laskettiin kattopinta-alan perusteella, ja Siilinjärven alueella arvioitiin keskimääräinen säteilypotentiaali olevan 480 kWh/m2/vuosi.
Aurinkosähköjärjestelmän taloudelliset vaikutukset riippuvat sen koosta ja asennuskustannuksista. Esimerkiksi Iisalmen kaupungissa voisi 10 000 m2 kattopinta-alalla tuottaa 4800 MWh sähköä, mikä kattaa 45 % sähkönkulutuksesta ja vähentää päästöjä merkittävästi. Aurinkoenergialla on potentiaalia kunnissa, ja sen hyödyntäminen tarjoaa merkittäviä etuja niin ilmastovaikutusten kuin kustannustenkin osalta.
Öljylämmityksestä luopuminen kunnan kiinteistöissä on kustannustehokasta
Kunnan kiinteistöjen öljylämmityksestä luopumisen vaikutuksia arvioitiin vertaamalla vaihtoehtoisia lämmitysratkaisuja, kuten ilma-vesilämpöpumppuja ja kaukolämpöä. Ilma-vesilämpöpumppu on energiatehokas, ja oikein mitoitettuna vähentää lämmityskustannuksia jopa 60–70 %. Talviolosuhteissa se tarvitsee kuitenkin lisälämmitystä, kuten öljykattilan tukea.
Öljystä luopumisen ympäristövaikutuksia on laskettu vertaamalla öljylämmityksen päästöjä IVLP:n ja kaukolämmön käytön päästöihin. IVLP:n käyttö on pääsääntöisesti ympäristöystävällisempää, erityisesti uusiutuvilla energianlähteillä. Kunnat voivat saada myös tukea öljylämmityksestä luopumiseen, mikäli lämmitysjärjestelmät korvataan uusiutuvilla ratkaisuilla. Öljylämmityksen ja IVLP:n kustannuksia vertaamalla voidaan arvioida taloudellisia säästöjä. IVLP:n asennushinta vaihtelee, mutta sen huoltokustannukset voivat olla merkittäviä.
Kaukolämmön käyttöönotto tuo mukanaan merkittäviä taloudellisia etuja, kuten alhaiset energiakustannukset ja säästöt verrattuna öljylämmitykseen. Keskimääräinen energiahinta on Suomessa noin 0,06–0,08 €/kWh, mikä on huomattavasti edullisempaa kuin öljylämmityksen 0,12–0,14 €/kWh. Vaikka alkuinvestointeja tarvitaan, kaukolämmön käyttö voi säästää jopa 5 000 euroa vuodessa kiinteistöä kohden. Lisäksi kaukolämpöjärjestelmä on vähemmän huoltoa vaativa, mikä alentaa ylläpitokustannuksia merkittävästi. Kaukolämmön siirtyminen vähentää myös hiilidioksidipäästöjä, mikä tukee ympäristötavoitteita.
Esimerkiksi Pielavedellä, jossa öljynkulutus on 12 000 litraa vuodessa, öljyllä saatava energiamäärä olisi 90 % kattilahyötysuhteella 108 MWh ja kokonaispäästöt öljyn poltosta noin 30,5 t CO2e. IVLP-systeemillä energiantarve vähenisi 27 MWh sähkönkulutukseen vuodessa. Päästöissä tämä tarkoittaisi Suomen keskimääräistä sähkön kulutuksen päästökerrointa käyttämällä 29,5 t CO2e, eli 96,6 %:n, päästövähenemää.
Siirtyminen biodiesel- ja sähkökäyttöisiin työkoneisiin vähentää päästöjä merkittävästi urakoissa
Työkoneiden päästöt Pohjois-Savossa muodostavat n. 10 % kokonaispäästöistä. Vuonna 2022 työkoneista aiheutui 169 kt CO2e ja vuonna 2023 ennakoidaan 160 kt CO2e. Erityisesti kunnan omistamien työkoneiden päästöjä on tarkasteltu, vaikka useimmat työkoneet ovat urakoitsijoiden hallinnassa. Kunnat voivat vaikuttaa päästövaatimuksiin kilpailutuksen kautta.
Kunnat hyötyvät vähäpäästöisten koneiden käytöstä, mutta paikallisilla urakoitsijoilla voi olla haasteita investoida uusiin koneisiin. Tämä voi vaikuttaa kilpailukykyyn ja taloudelliseen elinvoimaan. Siirtyminen vähäpäästöisiin vaihtoehtoihin tulisi toteuttaa vaiheittain, jotta taloudelliset paineet pysyvät hallinnassa ja säästöt näkyvät pitkällä aikavälillä. Markkinavuoropuhelun ylläpito on tärkeää, jotta yrittäjät saavat tietoonsa toiveet kunnan kilpailutusten kehityksestä ja säilyttävät yrityksensä kilpailukyvyn.
Liikenne on merkittävä päästölähde, mikä vaatii yhteistyötä monialaisesti
Tieliikenne on merkittävä päästölähde Pohjois-Savossa, aiheuttaen noin 24 % maakunnan päästöistä. Vuonna 2022 tieliikenteen kasvihuonekaasupäästöt olivat 412 kt CO2e ja ennuste vuonna 2023 on 394 kt CO2e. Päästöt johtuvat henkilöautojen ja muiden ajoneuvojen käytöstä, mukaan lukien paketti-, linja- ja kuorma-autoliikenne.
Kuntien hallinnoimien ajoneuvojen päästöt arvioitiin laskennallisesti, joissa oli mukana mm. koulukyydit, kunnossapidon autot ja kehitysyhtiöiden autot. Vähäpäästöisten skenaarioiden tarkastelu osoitti, että siirtyminen sähkö- tai biodieselajoneuvoihin voi merkittävästi vähentää päästöjä. Kunnat voivat vähentää liikenteen päästöjä ja hallita kustannuksia, mutta niihin vaikuttaminen on rajallista. Tieliikenteen päästöjen vähentäminen vaatii yhteistyötä kaikilta toimijoilta. Kunnat toimivatkin usein esimerkkeinä ja edistävät vähäpäästöisten ratkaisujen käyttöä.
Lisäksi siirtyminen vähäpäästöisiin ajoneuvoihin tuo mukanaan hankinta- ja käyttökustannuksia, mutta sähköautot voivat säästää pitkällä aikavälillä. Biodieseliä voi hyödyntää, jos ei ole mahdollisuutta sähköistykseen tai biokaasuun infran puutteellisuuden tai korkean hinnan takia. Leasing-sopimuksilla voi vähentää myös alkuinvestointeja.
Sähköautojen latausverkoston laajentaminen on tärkeää sekä paikallisen kysynnän että ilmastotavoitteiden saavuttamiseksi
Liikenteen sähköistäminen on keskeinen ratkaisu päästöjen vähentämiseksi. Sähköautot ovat keskeisessä roolissa vähäpäästöisessä liikenteessä. Suomessa niiden suosio on kasvanut valtion tukien ja latausverkoston ansiosta. Vuonna 2023 sähköautojen osuus ensirekisteröinneistä oli 32 %. Vuonna 2022 bensiiniautojen keskimääräiset CO₂-päästöt olivat 125,7 g/km ja dieselautoilla 177,9 g/km. Sähköauton päästöt riippuvat sähkön tuotantotavasta, ja niiden ajonaikaiset päästöt ovat n. 12 g CO₂/km.
Sähköautojen valmistus aiheuttaa aluksi enemmän päästöjä, mutta niiden käytön aikana alhaisemmat päästöt tasapainottavat tämän eron. Sähköbussienkin käyttökustannukset ovat alhaisemmat pitkällä aikavälillä, vaikka hankintahinta onkin korkeampi. Arvioiden mukaan sähköautot saavuttavat polttomoottoriautojen elinkaaripäästöt n. 50 000 kilometrin ajon jälkeen. Sähköautoilla voidaan saavuttaa jopa 70 % pienemmät päästöt verrattuna polttomoottoriautoihin 15 vuoden aikana. Sähköauton CO₂-päästöt Suomessa ovat arvioiden mukaan 26–35 g CO2e/km, mikä perustuu puhtaamman sähköntuotannon kehitykseen.
Esimerkiksi Kuopiossa on tavoitteena laajentaa latauspisteverkostoa vastaamaan sähköautoilun kysyntää ja tukemaan hiilineutraalisuustavoitetta 2030. Kuopiossa siirrytään kohti päästötöntä julkista liikennettä, ja tavoitteena on täydellinen päästöttömyys vuoteen 2035 mennessä. Sähköautojen osuus henkilöautoista Kuopiossa on 3,5 % ja Siilinjärvellä 2,6 %. Vuoden 2024 alussa Kuopiossa oli 98 ja Siilinjärvellä 11 julkista latauspistettä. Latauspisteiden rakentaminen on liikennöitsijöiden vastuulla, ja kilpailutuksilla pyritään sujuvoittamaan prosessia.
Latausverkoston rakentaminen ja ylläpito vaatii usein julkisia investointeja, jotka vaihtelevat latauspisteiden tyypin ja sijainnin mukaan. Latausverkoston laajentaminen luo uusia työpaikkoja erityisesti sähköalalla, rakentamisessa ja logistiikassa, samalla se edistää älykkään sähköverkon kehitystä. Sijoittamalla latauspisteitä palvelualojen läheisyyteen parannetaan taloudellista toimintaa ja lisätään palveluiden käyttöä sekä latausverkoston saavutettavuutta. Julkiset kannustimet tukevat myös sähköautojen käyttöönottoa ja kasvattavat uusiutuvien energialähteiden investointeja.
Latausverkoston laajentaminen voi parantaa energiantuotannon hajauttamista ja sähköverkon vakautta, mitä tukee latauspisteisiin liitettävät aurinkopaneelit tai muut uusiutuvat energiaratkaisut. Älykäs latausinfrastruktuuri mahdollistaa lisäksi sähköautojen integroimisen energiajärjestelmään kuormituksen tasaamiseksi. Laajempi latausverkosto tukee muiden liikennemuotojen, kuten rahtiliikenteen ja joukkoliikenteen sähköistämistä. Laaja latausverkosto lieventää toimintasädeahdistusta ja tekee sähköautoilusta houkuttelevampaa erityisesti maaseudulla, edistäen liikenteen tasa-arvoa. Lisäksi sähköajoneuvoista ei synny paljon melua, joten meluhaitat tiheästi asutuilla alueilla vähenevät.
- Latauspisteitä tulisi lisätä alueille, joilla on suurin käyttäjäpotentiaali.
- Pikalatauspisteiden määrää on kasvatettava pääväylillä.
- Julkisen ja yksityisen sektorin yhteistyö mahdollistaa tehokkaan infrastruktuurin rakentamisen.
- Lainsäädännön vaatimukset tukevat suunnittelua ja verkoston saavutettavuutta.
- Joukkoliikenteen sähköistämisen tarpeet on huomioitava latausverkoston suunnittelussa.
- Säännöllinen seuranta varmistaa investointien tehokkuuden ja kestävän kehityksen tukemisen.
Kuorma-autojen käyttövoimamuutoksilla saavutetaan päästövähennyksiä
Kuorma-autojen käyttövoimamuutosten vaikutuksia CO2-päästöihin ja niiden kustannusvaikutuksia arvioitiin kahden esimerkin avulla. Ensimmäisessä esimerkissä arvioitiin pienen täyssähköjakelukuorma-auton (perävaunuton kuorma-auto) vaikutuksia ja toisessa esimerkissä biokaasukäyttöisen yhdistelmäajoneuvon (perävaunullinen kuorma-auto) vaikutuksia päästöihin ja kustannuksiin. Molemmissa esimerkeissä autojen pitoajaksi on arvioitu kahdeksan vuotta ja elinkaareksi keskimääräinen rekisteristä poistoikä 23 vuotta.
Ensimmäisessä esimerkissä kuljetusyritys valitsee jakelukuorma-autoksi dieselkuorma-auton sijaan täyssähkökuorma-auton. Kuorma-autolla ajetaan jakeluajoa keskimäärin 21 600 kilometriä vuodessa76 ja tyhjänä ajon osuus on puolet ajomäärästä. Täyssähkökuorma-auto ei aiheuta ajonaikaisia CO2-päästöjä lainkaan, jolloin päästövähenemät ovat samat kuin dieselkuorma-auton käytöstä aiheutuvat päästöt, eli auton kahdeksan vuoden pitoaikana yhteensä noin 60 tonnia ja auton elinkaaren aikana yhteensä noin 165 tonnia.
Toisessa esimerkissä kuljetusyritys valitsee runkoliikenteessä käytettäväksi yhdistelmäajoneuvoksi dieselkuorma-auton sijaan kaasukuorma-auton (kuorma-auto täysperävaunulla, kokonaispaino 60 tonnia ja kantavuus 40 tonnia). Kuorma-autolla ajetaan maantieajoa keskimäärin 72 800 kilometriä vuodessa. Dieselkuorma-auton CO2-päästöt ovat auton kahdeksan vuoden pitoaikana yhteensä noin 514 tonnia ja auton elinkaaren aikana noin 1 409 tonnia. Kaasukuorma-auton CO2-päästöt ovat auton kahdeksan vuoden pitoaikana yhteensä noin 40 tonnia ja auton elinkaaren aikana noin 107 tonnia. Kaasukuorma-auton CO2 päästövähenemät verrattuna dieselkuorma-autoon ovat auton kahdeksan vuoden pitoaikana noin 474 tonnia ja auton elinkaaren aikana noin 1 302 tonnia.
Dieselkuorma-auton hankintahinta uutena on noin 110 000 euroa ja täyssähkökuorma-auton hankintahinta uutena noin 160 000 euroa .Lisäksi täyssähkökuorma-auton lataukseen tarvittavan latauslaitteen hankintahinta asennuksineen on noin 3 000 euroa (arvio). Täyssähkökuorma-auton lisäinvestointikustannus on auton kahdeksan vuoden pitoaikana dieselkuorma-autoon verrattuna 53 000 € (huomioituna jäännösarvo). Lisäinvestointikustannuksesta laskettuna auton kahdeksan vuoden pitoaikana kertyvän yhteensä noin 60 tonnin CO2-päästövähenemän kustannus on noin 714euroa/päästötonni ja auton elinkaaren aikana kertyvän yhteensä noin 165 tonnin CO2-päästövähenemän kustannus noin 321 euroa/päästötonni. Jos otetaan lisäksi huomioon täyssähkökuorma-auton dieselkuorma-autoa selvästi alhaisemmat käyttökustannukset, CO2-päästövähenemästä ei aiheudu kustannuksia lainkaan auton pitoaikana eikä auton elinkaaren aikana.
Kaasukuorma-auton lisäinvestointikustannus on auton kahdeksan vuoden pitoaikana dieselkuorma-autoon verrattuna 12 500 euroa ja auton elinkaaren aikana 25 000 euroa. Lisäinvestointikustannuksesta laskettuna auton kahdeksan vuoden pitoaikana kertyvän yhteensä noin 474 tonnin CO2-päästövähenemän kustannus on noin 26 euroa/päästötonni ja auton elinkaaren aikana kertyvän yhteensä noin 1 302 tonnin CO2-päästövähenemän kustannus noin 19 euroa/päästötonni. Jos otetaan lisäksi huomioon kaasukuorma-auton dieselkuorma-autoa selvästi alhaisemmat käyttökustannukset, CO2-päästövähenemästä ei aiheudu kustannuksia lainkaan auton pitoaikana eikä auton elinkaaren aikana.
Biokaasun käyttö hyödyntää kiertotaloutta ja vahvistaa energiaomavaraisuutta, kun taas sähköajoneuvot pienentävät melusaasteita ja tukevat kaupunkien elinympäristöjen viihtyisyyttä. Negatiivisia vaikutuksia voi aiheutua sähköajoneuvojen akkujen valmistukseen ja kaasun metaanivuotoihin liittyen.
Uusiutuvan energian investoinnit maatiloilla maksavat itsensä takaisin ja tuovat päästövähennyksiä
Toimenpiteenä arvioitiin päästö- ja kustannusvaikutusta, kun maatilat hyödyntävät aurinkovoimaa sähköntuotannossa sekä ilmalämpöpumppuja ja maalämpöpumppuja lämmöntuotannossa. Asiantuntija-arvion mukaan maatalouden tukipäätöksiä myönnetään tulevaisuudessa 15 kappaletta vuosittain ja aurinkovoimainvestointeja arvioidaan toteutettavan vuosien 2025–2035 välillä vuosittain 10 kappaletta. Aurinkovoiman käyttöiäksi on arvioitu 40 vuotta, joten päästö- ja kustannusvaikutusta arvioitiin tälle ajanjaksolle. Pohjois-Savossa vuosina 2025–2035 toteutettavien maatilojen ilmalämpöpumppuinvestointien määrää arvioitiin Pohjois-Savossa sijaitsevien maatalous- ja puutarhayritysten määrään perustuen, huomioiden kaikki tuotantosuunnat. Kuopion kaupungin arvioon perustuen oletuksena on, että kaikista Pohjois-Savossa vuonna 2024 sijaitsevista maatalous- ja puutarhayrityksistä 3 prosenttia hankkii yhden ilmalämpöpumpun vuosittain. Ilmalämpöpumpun käyttöiäksi on arvioitu 15 vuotta. Arvioinnissa oletettiin, että kaikista Pohjois-Savossa vuonna 2024 sijaitsevista maatalous- ja puutarhayrityksistä 5 prosenttia hankkii maalämmön vuosien 2025–2035 välillä. Oletuksena on, että maalämmöllä voidaan tuottaa 95 prosenttia rakennuksen vuotuisesta lämmöntarpeesta. Maalämmön käyttöiäksi on arvioitu 20 vuotta.
Päästövähennysvaikutusta arvioitiin sähkönkulutuksen pienenemisen näkökulmasta. Aurinkovoiman tuottaman sähkön oletetaan korvaavan kokonaisuudessaan vuosille 2025–2050 ennustettavaa Suomen keskimääräistä verkkosähköä, kun taas ilmalämpöpumpun tuottaman sähkön oletetaan korvaavan vuosille 2025–2050 ennustettavaa Suomen keskimääräistä verkkosähköä ilmalämpöpumpun hyötysuhdeluvun mukaan. Arvioin mukaan uusiutuvan energian lisäykset maatiloilla tuottaisivat päästövähennystä 1 323 tonnia CO2-ekvivalenttia niiden elinkaaren aikana.
Kustannusarvioinnissa huomioitiin aurinkovoima- ja ilmalämpöpumppujen investointi- sekä käyttökustannukset. Arvion perusteella toimenpiteellä voidaan saavuttaa säästöä 2 733 745 euroa uusiutuvan energian elinkaaren aikana. Päästöihin suhteutettuna tämä tarkoittaa toimenpiteen tuovan 2 067euroa säästöä yhtä CO2-ekvivalenttitonnia kohden.
Uusiutuvan energian käytön lisääminen maataloudessa vähentää merkittävästi maatalouden ilmastovaikutuksia ja fossiilisten polttoaineiden tarvetta. Siirtymä uusiutuvaan energiaan voi kuitenkin aiheuttaa taloudellisia haasteita ja psyykkistä kuormitusta alkuinvestointien ollessa korkeita. Taloudellisesta näkökulmasta uusiutuvan energian ratkaisut maksavat tyypillisesti itsensä takaisin käytön aikana. Uusiutuvan energian ratkaisut ovat hyvin skaalautuvia, ja niitä voidaan toteuttaa eri kokoisilla maatiloilla Pohjois-Savossa.
Tuuli- ja aurinkovoiman tuotannon lisääminen edellyttää tarkkaa sijoittelua
Tuulivoiman määrää Pohjois-Savossa vuosina 2025–2035 arvioitiin Suomen ympäristökeskuksen Tuulivoimapotentiaali Suomessa -selvityksen kasvuskenaarioon perustuen. Tämä tarkoittaisi Pohjois-Savoon noin 1 478–2 015 megawattia lisää tuulivoimaa vuoteen 2035 mennessä. Arvioinnissa tarkasteltiin sekä maksimiskenaariota että minimiskenaariota. Aurinkovoiman osalta vuosina 2025–2035 lisääntyneen aurinkovoiman määrää arvioitiin Pohjois-Savon vetylaaksoselvitykseen perustuen.
Päästövähennysvaikutusta arvioitiin tuuli- ja aurinkovoimahankkeen elinkaarisen päästökertoimen sekä keskimääräisen verkkosähkön elinkaarisen päästökertoimen erotuksena. Suomen keskimääräisen verkkosähkön elinkaarisen päästökertoimen arvioitiin olevan vuosien 2025–2050 välillä keskimäärin 31,5 kilogrammaa CO2-ekvivalenttia per megawattitunti. Maa-asenteisen tuulivoiman elinkaarisen päästökertoimen arvioitiin olevan 11 kilogrammaa CO2-ekvivalenttia per megawattitunti, ja maa-asenteisen aurinkovoiman elinkaarisen päästökertoimen 48 kilogrammaa CO2-ekvivalenttia per megawattitunti. Maltillisessa tuulivoimaskenaariossa, jossa tuulivoiman kapasiteetti on 1 478 megawattia, päästövähennysvaikutusta kertyisi koko 40 vuoden elinkaaren aikana 2 098 062 tonnia CO2-ekvivalenttia. Maksimiskenaariossa, jossa tuulivoiman kapasiteetti on 2 015 megawattia päästövähennysvaikutusta kertyisi 3 637 kilotonnia CO2-ekvivalenttia 40 vuoden elinkaaren aikana.
Kustannusarvioinnissa huomioitiin tuuli- ja aurinkovoiman investointi- ja käyttökustannukset. Tuulivoiman investointikustannuksen arvioitiin olevan keskimäärin noin 1,35 miljoonaa euroa per megawatti. Suomen uusiutuvat ry arvioi tuulivoiman koko elinkaaren aikaisten käyttökustannusten olevan noin puolet investointikustannuksista. Arvioinnissa aurinkovoiman investointikustannuksen oletettiin olevan 0,275 euroa per piikkiwatti ja vuotuisen käyttökustannuksen 6,4 euroa per kilopiikkiwatti.
Negatiivisia ympäristövaikutuksia voi aiheutua luonnon monimuotoisuudelle aurinkopaneelien suurten maa-alojen vuoksi. Tuulivoima puolestaan voi aiheuttaa yhtenäisten luontoalueiden pirstaloitumista. Näitä vaikutuksia voidaan hallita aurinko- ja tuulivoimaloiden harkitulla sijoittamisella. Tuuli- ja aurinkovoimahankkeiden yleinen hyväksyttävyys on hyvä, mutta paikallisiin vaikutuksiin voidaan suhtautua varauksella. Tuuli- ja aurinkovoimahankkeiden yleinen hyväksyttävyys on hyvä, mutta paikallisiin vaikutuksiin voidaan suhtautua varauksella.
Pienydinvoiman käyttöönoton investointikustannukset ovat korkeat
Pienydinvoiman arviointi pohjautui Kuopion Energian tietoihin vuosina 2025–2035 suunnitteilla olevista pienydinvoimaloista. Kuopioon on suunnittelussa kaksi 50 MW:n pienydinvoimalaitosyksikköä. Pienydinvoimala korvaisi kokonaisuudessaan puuperäisen polttoaineen käyttöä, joten päästövähennysvaikutusta arvioitiin vertaamalla kokopuu- tai rankahakkeen elinkaarista päästökerrointa pienydinvoimalan elinkaariseen päästökertoimeen. Biomassan elinkaarisen päästökertoimen arvioitiin olevan 17 kilogrammaa CO2-ekvivalenttia/megawattitunti ja ydinvoiman elinkaarisen päästökertoimen 12 kilogrammaa CO2-ekvivalenttia/megawattitunti. Pienydinvoimalan 60 vuoden elinkaaren aikana päästövähennystä kertyisi yhteensä 210 000 tonnia CO2-ekvivalenttia.
Koska teknologia on uutta, saatavilla oli vain vähäisesti tietoa kustannusvaikutuksista. Kustannusarvio perustui Lappeenrannan kaupungin ja LUT-yliopiston yhdessä teettämän pienydinvoiman toteutettavuusselvitykseen ja investointikustannuksen arvioitiin olevan voimalan 60 vuoden elinkaaren aikana 300 miljoonaa euroa.
Pienydinvoimalat ovat rajallisesti skaalattavissa Pohjois-Savoon, sillä ne soveltuvat osaksi energiantuotantojärjestelmää, mutta eivät ainoaksi energiantuotantotavaksi. Pienydinvoimalaan investoimalla Kuopion Energialla on edellytykset toimia alan vastuullisena suunnannäyttäjänä ja edistää pienydinvoiman skaalautuvuutta kansallisesti ja kansainvälisesti. Toimenpiteen kokonaisvaikuttavuuden arvioidaan olevan välttävä, koska investointikustannukset ovat korkeat. Myös toteutettavuuteen liittyy paljon epävarmuutta.
Siirtyminen sähkölämmityksestä ilmalämpöpumppuihin edistää energiatehokkuutta
Arvioinnissa tarkasteltiin lämmitystapamuutosta suorasta sähkölämmityksestä ilmalämpöpumppuihin. Arvioinnissa oletettiin, että vuonna 2020 olemassa olevista sähkölämmitteisistä pientaloista 35 prosenttia siirtyisi hyödyntämään ilmalämpöpumppuja vuoteen 2035 mennessä. Arvioinnissa oletettiin, että ilmalämpöpumpuilla saadaan katettua pientalojen lämmöntarve 80 prosenttisesti, ja kylmimpinä kuukausina hyödynnetään edelleen hieman sähkölämmitystä. Päästövähennysvaikutusta arvioitiin sähkönkulutuksen pienenemisen näkökulmasta ja ilmalämpöpumppujen tuottaman sähkön oletettiin korvaavan vuosille 2025–2050 ennustettavaa Suomen keskimääräistä verkkosähköä ilmalämpöpumpun hyötysuhdeluvun (3) mukaan. Näin ollen toimenpiteen päästövähennysvaikutus on 15 kilotonnia CO2-ekvivalenttia ilmalämpöpumppujen 15 vuoden elinkaaren aikana. Lämmitystapamuutoksen kustannusvaikutuksessa huomioitiin ilmalämpöpumpun investointi- ja käyttökustannus. Käyttökustannuksissa huomioitiin kustannus sekä sähkön tuotannosta että siirrosta. Arvioinnissa tehtyjen oletusten perusteella toimenpiteellä saavutetaan säästöä 97 miljoonaa euroa ilmalämpöpumppujen 15 vuoden elinkaaren aikana. Päästöihin suhteutettuna tämä tarkoittaa toimenpiteen tuottavan 6253 euroa säästöä yhtä CO2-ekvivalenttitonnia kohden. Kokonaisuutena toimenpide edistää energiatehokkuutta, vähentää energiariippuvuutta ja vahvistaa pientalojen vetovoimaa.
Yhteenveto HIPOVA -hankkeessa selvitettyjen toimenpiteiden vaikuttavuudesta
Pohjois-Savoon laadittiin ilmastotoimenpiteiden vaikuttavuusarvioinnit Hiilineutraali Pohjois-Savo – vastuullisesti ja vaikuttavasti (HIPOVA) ja Suunnitelmallisen ilmastotyön juurruttaminen Pohjois-Savoon (SISU) -hankkeissa. HIPOVA -hankkeessa teetettyyn Pohjois-Savon ilmastotiekartan vaikuttavuusarviointiin voi tutustua materiaalipankissa. SISU -hankkeessa teetetyn Kuntien ilmastotoimenpiteiden vaikuttavuusarvioinnin voi lukea täällä.
Jaa julkaisu
