Olemme koonneet molemmissa vaikuttavuusarvioinneissa tarkasteltuja toimenpiteitä teemakohtaisesti artikkelisarjaksi. Tässä artikkelissa käymme läpi kasvavia hiilinieluja ja -varastoja tukevia toimenpiteitä. Artikkelissa valaistaan teemaan liittyen yhdeksää vaikuttavuusarviointitoimea, jotka ovat purku- ja joutomaiden metsitys, niittyjen perustaminen, kestävän metsänhoidon näkökulma, puuston ja maaperän säilyttäminen kaavoitusalueilla, peltojen kasvipeitteisyys ja kerääjäkasvit, hiilensidonta metsälannoituksella, aurinkovoiman tuotanto turvetuotantoalueilla, soiden ennallistaminen ja julkisen puurakentamisen edistäminen. Linkit selvityksiin löytyvät artikkelin lopusta.
Metsitys kasvattaa hiilivarastoa
Pohjois-Savon kuntien ilmastotoimenpiteiden yksi vaikuttavuusarviointi kohdistui kuntien jouto- ja purkumaiden mahdolliseen metsitykseen. Ilmastovaikutusten esimerkkilaskelmien mukaan näiden maiden metsitys kasvattaa kohdealueiden hiilivarastoa ja lisää hiilensidontaa. Tarkat taloudelliset vaikutukset ovat taas monimutkaisempi selvittää, ja ne riippuvat metsänhoidon menetelmistä ja markkinahinnatkin muuttuvat ajan mukaan.
Laskennan lähtökohtana käytettiin Metsätilastollista vuosikirjaa, jonka mukaan pohjoissavolaisissa metsissä on puustoa keskimäärin 149 m³ hehtaarilla. Ja kun puukuutio sitoo 900 kiloa hiiltä, on kyseisen hehtaarin hiilivarasto 134 tonnia. Hehtaarin purku- tai joutomaan metsityksen hiilivarastopotentiaali olisi siis keskimäärin tuo 134 tonnia, mutta tulos saavutetaan pitkällä aikavälillä, esimerkiksi 50 vuodessa. Kasvaessaan koko metsä toimii myös hiilinieluna, kun metsä varastoi hiiltä kasvillisuuteen ja maaperään. Hiilinielupotentiaali on 6,7 t CO2/hehtaari vuodessa.
Varkaudessa tunnistettiin vaikuttavuusarviointien selvityksen kyselyllä 0,45 hehtaarin joutomaa-alue. Hiilivarasto voisi tällä alueella kasvaa 50 vuodessa 60,3 tonnia CO2 ja hiilinielupotentiaali olisi noin 3,0 tonnia vuodessa.
Metsityksen taloudelliseen kannattavuuteen vaikuttavat monet tekijät, kuten alkuvaiheen hoitotoimet, maanmuokkaukset, istutusmenetelmä, aloituskustannukset, vuotuiset hoitokustannukset, metsän kiertoaika, tuotto-odotukset ja markkinahinnat. Metsänhoidon taloudelliset vaikutukset kunnille ovat moninaisia ja riippuvat muun muassa metsänhoidon periaatteista, hakkuumääristä sekä metsätulojen merkityksestä kuntataloudelle. Kannattavuutta voidaan eurojen lisäksi pohtia myös luonnon monimuotoisuuden ja virkistysarvojen näkökulmasta. Metsä tarjoaa ekosysteemin kasvi- ja eläinlajeille. Metsitys suojaa myös maaperää eroosiolta, tarjoavat viilentäviä mikroilmastoja ja varjoa.
Selvityksen mukaan Pohjois-Savon kunnilla on metsitykseen soveltuvia jouto- ja purkumaita hyvin vaihtelevasti. Joissakin kunnissa potentiaaliset maat yleensä jo metsitetään.
Niitty sitoo hiiltä nurmikkoa enemmän
Niityn perustaminen jouto- tai purkumaalle on yksi vaihtoehto nurmikon sijaan. Niityn perustamista voi harkita myös nurmikon tilalle.
Vaikuttavuusarvioinnin mukaan niittykasvillisuuden hiilensidontapotentiaali on vuodessa noin 26 tonnia CO2 hehtaarilla, kun nurmi sitoo 24 tonnia. Nurmialoilla maaperän hiilivarasto on kuitenkin jonkin verran suurempi (606 t CO2/ha) kuin niityillä (543 t). Tieteellisiä tuloksia on saatu viherkattojen kasvillisuuden hiilensidonnan tutkimuksesta sekä pääkaupunkiseudun hiilinielujen ja -varastoiden selvityksestä. Puistojen nurmi- ja niittyalueet Suomessa näyttävät myös sitovan maaperään enemmän hiiltä kuin metsät.
Niityn perustaminen nurmikon vaihtoehtona voi tuoda kustannussäästöjä pitkällä aikavälillä. Niityn perustamisen pohjatöiden ja istutuksen kustannukset katetaan, kun säästöä syntyy vuosittaisten hoidon kustannusten, kuten nurmikonleikkuun, pienentymisestä. Vaikuttavuusarvioinnin esimerkkiarvion mukaan niityn vuosittaiset hoidon kustannukset voivat olla 15 prosenttia nurmikon leikkaamiseen käytetyistä euroista. Toki nurmikon hoidossakin voidaan saada säästöä, jos nurmea leikataan harvemmin.
Hiilensidonnan lisäksi niityillä on muitakin hyötyjä. Ne tarjoavat erinomaisen elinympäristön pölyttäjille, kuten mehiläisille, perhosille ja kimalaisille, jotka tarvitsevat kukkivia kasveja ravinnokseen. Niityillä viihtyvät myös muut hyönteiset ja hyönteisiä syövät linnut. Niittykasvit voivat myös parantaa myös maaperän rakennetta ja lisätä maan vedenpidätyskykyä. Monet niittykasvit viihtyvät vähäravinteisessa maaperässä, jolloin lannoitustarve voi olla muuta kasvillisuutta pienempi.
Vaikuttavuusarvioinnin johtopäätösten mukaan puistojen, niittyjen, nurmialueiden ja kaiken kasvillisuuden lisäämisellä on positiivista vaikutusta ilmastoon. Kustannusten osalta nurmen vaihtaminen niityksi voi tuoda kustannussäästöjä.
Metsän jatkuva kasvatus tarjoaa monenlaisia arvoja
Kestävä metsätalous -toimenpiteessä arvioitiin jatkuvan metsänhoidon ja avohakkuun ilmasto- ja taloudellisia vaikutuksia.
Kestävään metsänhoitoon ja siihen luettavan jatkuvan kasvatuksen tavoitteena on maksimoida metsän hiilensidontakyky ja minimoida hiilivaraston menetykset. Vaikuttavuusarvioinneissa tehdyn laskelman mukaan Pohjois-Savon metsien hiilivarasto on keskimäärin 20,4 t CO2 hehtaarilta. Kun hehtaarin avohakkuussa hakataan 80 prosenttia puustosta, katoaa metsästä 11,6 t CO2 ja 57 prosenttia hiilivarastosta, arvioidaan teoreettisessa laskelmassa. Jatkuvassa kasvatuksessa poistuma on taas 2,7 tonnia varaston 13 prosenttia (maaperän hiilivarasto säilyy, kun maata ei muokata). Hiilivarastoa voi lisätä jättämällä hakkuutähteet metsään, mutta toisaalta tuhohyönteisten riski kasvaa.
Taloudellisesti ajatellen avohakkuu tuo isot tulot kerralla ja jatkuva kasvatus tasaisempaa tulovirtaa, mutta työvoimakustannukset voivat olla suuremmat. Taloudellisesti jatkuva metsänhoito kohtaa haasteita, sillä se voi johtaa epätasaisiin taimikoihin ja pidentää metsän kiertoaikaa, mikä vähentää puuston tuottoa. Kuntiin tehdyn haastattelun perusteella esimerkiksi luontaisesti syntyneet taimet kasvavat hitaammin kuin avohakkuun jälkeen istutetut taimet.
Kestävällä metsänhoidolla on muitakin vaikutuksia esimerkiksi ympäristöön, yhteiskuntaan ja talouteen. Se ylläpitää ekosysteemipalveluita, parantaa ihmisten hyvinvointia ja edistää alueellista kehitystä ilmastonmuutoksen torjumisen ohella. Varsinkin virkistysmetsissä kestävä metsänhoito parantaa metsätalouden hyväksyttävyyttä. Kestävässä metsätaloudessa suositaan myös sekametsiä, jotka ovat usein kestävämpiä sietämään ilmastonmuutoksen ääri-ilmiöitä kuin yksipuulajiset metsät.
Vaikuttavuusarvioinnin johtopäätöksenä kestävä metsänhoito nähdään ratkaisevassa asemassa ilmastonmuutoksen torjunnassa, sillä se tukee metsien roolia hiilinieluina ja hiilivarastoina. Jatkuva kasvatus tulisi selvityksen mukaan ottaa käyttöön erityisesti alueilla, joissa ekologiset ja virkistysarvot ovat keskeisiä.
Puuston säilyttäminen säästää hiilivaraston
Puuston ja maaperän säilyttäminen vähentää maankäytön muutoksista johtuvia hiilipäästöjä ja suojelee ekosysteemipalveluja.
Kuopiossa vertailtiin kasvillisuuden ja maaperän hiilivarastoja kolmella erityyppisellä viheralueen kasvillisuustyypillä: puistomainen alueella, niityllä ja nurmikolla. Tulokset antoivat suuntaviivoja kaavoitukseen siitä, miten hiilen varastoinnin potentiaalia voi selvittää. Tulosten mukaan esimerkiksi viiden (5) hehtaarin niityn säilyttäminen voisi säästää noin 2700 tonnin CO2 hiilivaraston ja 132 tonnin CO2 vuosittaisen hiilinielun. Puistomaisen alueen hiilinielu on selkeästi pienempi, mutta hiilivarasto suurempi ja varsinkin maanpäällinen hiilivarasto. Kaiken kasvillisuuden säilyttämisellä on merkitystä, ja puut sitovat eniten hiiltä, vaikka ero ei aina näy tuloksissa, todetaan selvityksessä.
| Säilytettävä alue | Hiilivarasto, t CO2e | Hiilinielu, t CO2e/vuosi |
| Niitty | 2730 | 132 |
| Puistomainen alue | 3180 | 17 |
| Nurmi | 3060 | 118 |
Taloudelliset vaikutukset liittyvät alueen vetovoimaisuuteen ja mahdollisiin kustannussäästöihin. Onnistuminen edellyttää selkeitä kaavamääräyksiä, jotka tukevat säilymistä rakennusprosessin aikana.
Maaperän ja puuston säilyttämisellä on huomattavia taloudellisia etuja, erityisesti pitkällä aikavälillä. Maaperän suojeleminen voi estää kalliita puhdistustoimia, jotka liittyvät ympäristösaasteisiin, kuten veden ja ilman laadun heikkenemiseen. Puuston ja maaperän suojelu edistää ilmastonmuutoksen torjuntaa sekä myös paikallisten ekosysteemipalveluiden, kuten tulvien hallinnan ja monimuotoisuuden, säilyttämistä. Nämä hyödyt parantavat alueiden vetovoimaa ja asukkaiden elinympäristöä. Viheralueet tarjoavat terveyshyötyjä ja virkistysmahdollisuuksia, mikä voi parantaa yhteisöjen elämänlaatua pitkällä aikavälillä.
Kerääjäkasveilla voidaan sitoa hiiltä peltoon ja vähentää ravinnehuuhtoumaa
Peltojen hiilensidonnan arvioinnin osalta keskityttiin kerääjäkasvien käytön mahdollisuuksiin. Kerääjäkasvien tarkoituksena on sitoa varsinaiselta viljelykasvilta käyttämättä jääneitä ja maasta vapautuvia ravinteita sekä lisätä kasvipeitteisyyttä sadonkorjuun jälkeen.
Arvioinnissa kerääjäkasvien määrää arvioitiin Pohjois-Savon viljellyn pinta-alan sekä kerääjäkasvien ympäristökorvauksen hyväksyttyyn tukialaan perustuen. Arvioinnissa oletettiin kerääjäkasvien viljelypinta-alan lisääntyvän 5 prosenttiyksikköä vuosien 2025–2035 välillä kerääjäkasvien tukimuodon käyttöönoton kasvamisen seurauksena.
Päästövähennysvaikutusta arvioitiin Luonnonvarakeskuksen Maankäyttösektorin ilmastotoimenpiteet -selvitykseen perustuen. Kerääjäkasvien lisäämisen päästövähennysvaikutusta arvioitiin yhtä hehtaaria kohden ja kerääjäkasvien päästövähennyspotentiaalin oletettiin olevan 0,83 tonnia CO2-ekvivalenttia hehtaarilla. Edellä kuvattujen oletusten mukaisesti kerääjäkasvien käytön lisäys vähentäisi päästöjä vuosien 2025–2035 välillä arviolta 72 kilotonnia CO2-ekvivalenttia.
Toimenpiteen kustannuksia arvioitiin Luonnonvarakeskuksen Maankäyttösektorin ilmastotoimenpiteet -selvitykseen perustuen. Selvityksessä on esitetty kerääjäkasvien nettokustannuksiksi 96 euroa hehtaarilta. Näiden oletusten mukaan kerääjäkasvien käytön lisäyksen kustannusvaikutus on noin 8,3 miljoonaa euroa vuosien 2025–2035 välillä. Päästöihin suhteutettuna toimenpide maksaa 115 euroa yhtä CO2-ekvivalenttitonnia kohden.
Kerääjäkasvien käyttö peltojen hiilensidonnassa tukee ilmastonmuutoksen hillintää sitomalla hiiltä maaperään ja vähentämällä ravinnehuuhtoutumia vesistöihin, mikä parantaa ympäristön kestävyyttä ja parantaa maaperän kasvukuntoa sekä edistää vesistöjen hyvän tilan saavuttamista.
Peltojen kasvipeitteisyyden ja kerääjäkasvien käytön toteutettavuus on hyvä, mutta kerääjäkasvien määrä lisää hyvin todennäköisesti viljelijöiden työmäärää ja voi hankaloittaa kylvöjen ajoittamista. Peltojen kasvipeitteisyys ja kerääjäkasvien käyttö skaalautuu hyvin eri alueille ja viljelytapoihin, mutta sen laajentaminen vaatii viljelijöiden koulutusta ja tiedon jakamista, erityisesti uusien viljelykäytäntöjen omaksumiseksi.
Metsien lannoituksella saavutettava hiilinielu tuottaa taloudellista hyötyä
Arvioinnissa tarkasteltiin kangasmetsien typpilannoituksen ja turvemaametsien tuhkalannoituksen seurauksena saavutettavaa metsän lisäistä kasvua. Metsänlannoitus on nopea tapa lisätä puuston kasvua, parantaa metsätalouden kannattavuutta ja kasvattaa metsien hiilinieluja.
Luonnonvarakeskuksen metsävarainventaarion vuoden 2021 tietojen sekä Metsäkeskuksen asiantuntija-arvion perusteella vuonna 2023 Pohjois-Savossa toteutettiin metsien typpilannoitusta 4 500 hehtaarin alueelle. Kangasmetsän kokonaispinta-alan Pohjois-Savossa oletettiin olevan metsävarainventaarion perusteella 1 025 471 hehtaaria. Tuhkalannoitettavan turvemaametsän osalta oletettiin, että lannoitettavan turvemaametsän osuus kaikesta Pohjois-Savossa sijaitsevasta turvemaametsästä on vastaava, kuin lannoitettavan kangasmetsän osuus kaikesta Pohjois-Savossa sijaitsevasta kangasmetsästä, eli 1 592 hehtaaria vuodessa. Vuosien 2025–2035 välillä vuotuisen lannoitettavan metsän pinta-alan oletettiin pysyvän vuoden 2023 tasolla. Näin ollen vuosien 2025–2035 aikana typpilannoitettavan metsän pinta-ala olisi yhteensä 49 500 hehtaaria ja tuhkalannoitettavan metsän pinta-ala 17 512 hehtaaria.
Metsäkeskuksen tietoihin perustuen yhdellä typpilannoituksella saavutettaisi vuosittain 2 kuutiometrin ja tuhkalannoituksella 2,5 kuutiometrin puuston lisäkasvu yhtä hehtaaria kohden. Typpilannoituksen arvioitiin vaikuttavan metsän kasvuun 8 vuoden ja tuhkalannoituksen 30 vuoden ajan. Yhden puukuution arvioitiin sitovan keskimäärin noin 1 000 kiloa hiilidioksidia. Typpilannoituksella saavutettava puuston lisäinen kasvu lannoituksen 8 vuoden vaikutusaikana olisi 792 000 kuutiometriä ja tuhkalannoituksella saavutettava puuston lisäinen kasvu lannoituksen 30 vuoden vaikutusaikana olisi 1 313 379 kuutiometriä.
Kustannusarvioinnissa huomioitiin investointikustannuksen lisäksi mahdollinen Metka-tuki, sekä lannoituksen aikaansaamalla metsän lisäkasvulla saavutettava tuotto. Typpilannoitusta tarjoavat toimijat ovat esittäneet typpilannoituksen peruskustannukseksi noin 475 euroa hehtaarilla. Yhden typpilannoituksen tuoton arvioidaan olevan 8 vuoden vaikutusajan aikana noin 1 100 euroa hehtaarilla. Kokonaisuudessaan peruskustannus sekä tuotto huomioiden yhden typpilannoituksen kokonaistuotuoton arvioidaan olevan 8 vuoden vaikutusajan aikana noin 625 euroa hehtaarilla. Tuhkalannoitusta tarjoavat toimijat ovat esittäneet tuhkalannoituksen peruskustannukseksi noin 450 euroa hehtaarilla. Tuhkalannoitukselle on saatavissa Metka-tukea, jonka määrä on 270 euroa per hehtaari yhtä lannoituskertaa kohden. Yhden tuhkalannoituksen tuoton arvioidaan olevan 30 vuoden vaikutusajan aikana noin 4 950 euroa hehtaarilla.
Yhteensä vuosina 2025–2035 toteutetuilla metsän typpi- ja tuhkalannoituksilla voitaisiin saavuttaa arviolta 114,5 miljoonan kustannussäästö lannoitteiden vaikutusaikana. Kun tämä suhteutetaan yhdellä lannoituskerralla saavutettavaan päästövähennykseen, olisi tämän toimenpiteen tuotto 54 euroa yhtä CO2-ekvivalenttitonnia kohden.
Metsien kasvun parantumisen lisäksi tuhkalannoitus edistää kiertotaloutta hyödyntämällä sivuvirtoja ja toisaalta metsienkasvua edistäessään tehostaa luonnonvarojen käyttöä. Metsien lannoitus voi kuitenkin aiheuttaa ympäristöriskejä, kuten ravinteiden huuhtoutumista vesistöihin ja ekosysteemien tasapainon häiriöitä, erityisesti liiallisen typpilannoituksen seurauksena.
Metsien lannoitus on hyvin Pohjois-Savoon skaalautuva toimenpide, jonka toteutus voidaan aloittaa pienestä mittakaavasta ja vähitellen laajentaa.
Aurinkovoiman tuotanto turvetuotantoalueilla ei tuo päästövähennyksiä
Toimenpiteenä arvioitiin päästö- ja kustannusvaikutusta, kun Pohjois-Savon turvetuotantoalueita jatkokäytetään aurinkosähkön tuotantoon. Arviointi perustuu Pohjois-Savon vetylaaksoselvityksen arvioon aurinkovoimapotentiaalista. Vaikuttavuusarvioinnissa oletettiin, että kaikille kyseisessä selvityksessä tunnistetuille aurinkovoimalle potentiaalisille turvetuotantoalueille (4 850 hehtaaria) rakennetaan aurinkovoimaa vuoteen 2035 mennessä.
Päästövähennysvaikutusta arvioitiin sähköntuotannon näkökulmasta aurinkovoimahankkeen elinkaarisen päästökertoimen sekä korvatun sähköntuotannon elinkaarisen päästökertoimen erotuksena. Aurinkovoimahankkeen oletettiin korvaavan vuosille 2025–2050 ennustettavaa Suomen keskimääräistä verkkosähköä. Maaperän muutoksesta aiheutuvaa päästövaikutusta ei ole otettu arvioinnissa huomioon, sillä turvealueiden hiilensidontakyky vaihtelee merkittävästi. Suomen keskimääräisen verkkosähkön elinkaarisen päästökertoimen arvioitiin olevan vuosien 2025–2050 välillä keskimäärin 31,5 kilogrammaa CO2-ekvivalenttia per megawattitunti. Maa-asenteisen aurinkovoiman elinkaarista päästökerrointa (48 kilogrammaa CO2-ekvivalenttia per megawattitunti) arvioitiin IPCC:n mediaanisiin tietoihin perustuen.
Edellä kuvattujen oletusten mukaisesti turvetuotantoalueiden jatkokäyttö aurinkoenergian tuotantoon tuottaisi aurinkovoimalan 40 vuoden elinkaaren aikana lisää päästöjä 2 731 kilotonnia CO2-ekvivalenttia. Päästöjen nousu selittyy aurinkovoiman elinkaaritarkastelulla, jossa huomioidaan aurinkopaneelien päästöintensiivinen valmistus. Lisäksi päästöjen nousua selittää oletus, jossa aurinkovoima korvaisi sähköntuotannon päästöjä: aurinkovoiman arvioitu keskimääräinen päästökerroin on suurempi, kuin sähköntuotannon päästöjen ennustettu päästökerroin.
Kustannusarvioinnissa huomioitiin aurinkovoiman investointi- ja käyttökustannus. Aurinkovoiman investointikustannuksen arvioitiin olevan 0,275 euroa per piikkiwatti ja vuotuisen käyttökustannuksen 6,4 euroa per kilopiikkiwatti. Edellä kuvattujen oletusten mukaan aurinkovoiman 40 vuoden elinkaaren aikana kustannusta aiheutuisi yhteensä 2,6 miljardia euroa.
Toimenpide hyödyntää jo käytössä olevia alueita, vähentäen tarvetta ottaa uusia alueita energiatuotantoon. Aurinkovoima myös vahvistaa huoltovarmuutta energiantuotannon hajaantuessa. Aurinkopaneelien tuotannossa käytetään maametalleja ja mineraaleja, joiden louhinta voi aiheuttaa merkittävääkin ympäristöhaittaa globaalilla tasolla.
Aurinkovoiman tuotanto entisillä turvetuotantoalueilla on toteutettavissa, mutta siihen liittyy haasteita. Alueiden ennallistamiseen ja maankäyttöön liittyvät sääntelykysymykset voivat rajoittaa toteutettavuutta. Lisäksi tarvitaan erittäin suuria investointeja infrastruktuuriin, kuten sähköverkon liittämiseen ja mahdollisesti alueiden ennallistamiseen. Sopivan alueen löytyessä toimenpide voi kuitenkin olla erittäinkin kannattava ja hyvin toteutettavissa.
Soiden ennallistaminen tuo merkittäviä ympäristöhyötyjä
Soiden ennallistamisen osalta arviointi rajautui tarkastelemaan Pohjois-Savon alueen potentiaalisia suoalueita, jotka voidaan ennallistaa palauttamalla suon hydrologia ojia tukkimalla. Potentiaalisten ennallistettavien suoalueiden määrä vuosien 2025–2035 välillä perustui Pohjois-Savon ELY-keskuksen asiantuntija-arvioon.
Arvioinnissa oletettiin ennallistettavien soiden olevan kokonaisuudessaan metsäojitettuja avosoita. Ojien tukkimisen arvioitiin vaikuttavan maaperän päästöihin 50 vuoden ajan, mutta päästö- ja kustannusvaikutusta arvioitiin yhtä vuotta kohden.
Soiden ennallistamisesta aiheutuvaa päästövaikutusta arvioitiin vertaamalla ojitettujen soiden maaperästä aiheutuvia hiilidioksidi-, metaani- ja typpioksiduulipäästöjä ojittamattomien soiden maaperästä aiheutuviin päästöihin. Soiden ennallistamisen päästövähennysvaikutukset arvioitiin kahdessa skenaariossa. Maltillisessa skenaariossa, jossa suoalueita ennallistettaisi 3 000 hehtaarin alalta, päästövähennysvaikutus olisi 30 tonnia CO2-ekvivalenttia vuodessa. Maksimiskenaariossa, jossa suoalueita ennallistettaisi 10 000 hehtaarin alalta, päästövähennysvaikutus olisi 101 tonnia CO2-ekvivalenttia vuodessa.
Kustannusarvioinnissa huomioitiin soiden ennallistamisesta aiheutunut kertaluontoinen kustannus. Ennallistamiskustannusten on arvioitu olevan 700 euroa hehtaarilta Pohjois-Savon ELY-keskuksen asiantuntija-arvioon perustuen.
Soiden ennallistaminen hiilipositiivisesta hiilinegatiiviseksi tuo merkittäviä ympäristöhyötyjä. Ennallistaminen parantaa soiden kykyä sitoa hiiltä, palauttaa niiden luonnolliset ekosysteemit ja vähentää ravinteiden huuhtoutumista vesistöihin. Lyhyellä aikavälillä metaanipäästöjen lisääntyminen ja paikalliset häiriöt, kuten vesistömuutokset, voivat kutenkin aiheuttaa haittoja.
Sosiaalisesta näkökulmasta ennallistamishankkeisiin voidaan suhtautua vaihtelevasti. Erityisesti asukkaiden kokemukset ja taloudelliset menetykset voivat vaikuttaa negatiivisesti hankkeen hyväksyttävyyteen, erityisesti alueilla, joissa turvetuotanto tai muu maa-alueen käyttö ovat olleet tärkeitä elinkeinoja. Taloudellisesta näkökulmasta ennallistamishankkeet luovat uutta työtä ja uusia investointimahdollisuuksia esimerkiksi hiilimarkkinoilla ja ekosysteemipalveluissa.
Soiden ennallistamiseen löytyy Pohjois-Savosta huomattavaa potentiaalia. Ennallistaminen vaatii kuitenkin merkittäviä investointeja ja asiantuntemusta.
Julkinen puurakentamisen edistäminen vähentää fossiilisten raaka-aineiden tarvetta
Puurakentamisen toimenpiteellä tarkoitetaan puurakentamisen osuuden kasvua julkisessa rakentamisessa. Päästöintensiivisen betonin korvaaminen puulla talonrakennuksen materiaalina, on yksi keino hillitä ilmastonmuutosta.
Arvio julkisen puurakentamisen kehityksestä Pohjois-Savossa vuosina 2025–2035 perustui Tilastokeskuksen rakennustietoon. Vuoden 2025 oletettiin puurakentamisen osuuden julkisissa rakennuksissa olevan samalla tasolla vuonna 2022, eli 10 %. Arvio puurakentamisen osuuden kasvusta julkisessa rakentamisessa perustui Kuopion kaupungin asiantuntija-arvioon ja sen oletettiin olevan 15 %.
Päästövähennysvaikutusta arvioitiin puu ja betonirakentamisen päästökertoimiin perustuen. Kuopion kaupungin puurakentamisen ohjelman mukaan puurakentamisen päästövaikutus on 120 kilogrammaa CO2-ekvivalenttia per neliömetri ja betonirakentamisen päästövaikutus 220 kilogrammaa CO2-ekvivalenttia per neliömetri. Kun rakennettavien julkisten rakennusten pinta-alan oletetaan olevan vuosittain 49 047 neliömetriä, syntyy päästövähennystä yhteensä 1,3 kilotonnia CO2-ekvivalenttia vuosien 2025–2035 välillä.
Puurakentamisen oletetaan olevan konservatiiviseen arvioon perustuen 10 prosenttia betonirakentamista kalliimpaa. Näiden oletusten mukaan puurakentamisen kustannusvaikutus on yhteensä reilu 4 miljoonaa euroa vuosien 2025–2035 välillä. Päästöihin suhteutettuna toimenpide maksaa 3 050 euroa yhtä CO2-ekvivalenttitonnia kohden.
Puurakentaminen vähentää rakennusmateriaalien elinkaaripäästöjä ja vähentää fossiilisten raaka-aineiden tarvetta. Julkisen puurakentamisen edistäminen on toteutettavissa kaikissa Pohjois-Savon kunnissa, mutta se edellyttää erityistä asiantuntemusta sekä tilaajalta että rakentamisesta vastaavilta toimijoilta.
Yhteenveto HIOPVA -hankkeessa selvitettyjen toimenpiteiden vaikuttavuudesta
Pohjois-Savoon laadittiin ilmastotoimenpiteiden vaikuttavuusarvioinnit Hiilineutraali Pohjois-Savo – vastuullisesti ja vaikuttavasti (HIPOVA) ja Suunnitelmallisen ilmastotyön juurruttaminen Pohjois-Savoon (SISU) -hankkeissa. HIPOVA -hankkeessa teetettyyn Pohjois-Savon ilmastotiekartan vaikuttavuusarviointiin voi tutustua materiaalipankissa. SISU -hankkeessa teetetyn Kuntien ilmastotoimenpiteiden vaikuttavuusarvioinnin voi lukea täällä.
Jaa julkaisu
