Metsät ovat globaalisti ja paikallisesti arvokkaita hiilinieluja, koska ne hillitsevät ilmastonmuutosta. Ihminen vaikuttaa toiminnallaan hiilinielujen kokoon ja säilymiseen. Jokainen metsänomistaja voi taata kestävän tulevaisuuden ja huolehtia omien metsiensä hiilinieluista ja -varastoista.
Suomalainen hengittää metsää elääkseen. Kuusikot, männiköt ja koivikot ovat monelle rakasta sielunmaisemaa – niin myös Saara Koskiselle, joka on viihtynyt lapsesta saakka metsäpoluilla.
Koskinen teki 40-vuotisen uran metsäasiantuntijana ja luonnonhoidon erityisasiantuntijana, kunnes hän siirtyi eläkkeelle helmikuussa 2025. Puolisonsa Risto Koskisen kanssa hän on omistanut metsää vuodesta 2003 saakka. Pariskunnasta metsä tuntuu suorastaan elämäntavalta.
”Koska olemme olleet kumpikin metsäalalla, meistä on ollut luontevaa hankkia metsätiloja. Metsät ovat meille tuttu sijoituskohde ja omaa puuhamaata. Istutamme taimia, hoidamme taimikoita ja teemme harvennushakkuita. Meillä on vastuu metsiemme hyvinvoinnista.”
Kaksikolla on kaikkiaan hieman yli 200 hehtaaria metsää Pielaveden ja Keiteleen alueella. Metsissä kasvaa eri-ikäistä ja erilajista puustoa – aina viime keväänä istutetuista taimista yli 100-vuotiaisiin järkäleisiin. Kasvatusmetsät ovat pääosin männiköitä tai sekametsiä, vanhat metsät kuusivaltaisia. Ojitettua suoperäistä metsää tiloilla ei ole juurikaan.
Avainbiotooppeja Koskisten metsistä ei löydy, muutamia vesistöjen rantametsiä lukuun ottamatta. Avainbiotooppi tarkoittaa sellaista eliöiden elinympäristöä, joka on luonnon monimuotoisuuden kannalta erityisen merkittävä. Esimerkiksi lähteet, purolehdot ja jalopuumetsiköt luetaan avainbiotoopeiksi.
Koskiset edustavat pienimuotoista ja vastuullista perhemetsätaloutta, jossa metsä tarkoittaa muutakin kuin pelkkiä motteja. Olennaista on metsän monimuotoisuus, mikä tarjoaa erinomaiset olosuhteet virkistyskäytölle. Marjastus, sienestys ja metsästys ovatkin parin lempiharrastuksia.
”Ostamamme metsätilat ovat olleet hinta-laatusuhteeltaan kiinnostavia pienehköjä metsäkokonaisuuksia, jotka ovat kohtuullisen matkan päässä kotoamme. Sen sijaan, että olisimme lähteneet nyt syksyllä etelään lomalle, ostimmekin uuden metsätilan”, Koskinen naurahtaa.
Suomen metsät taittuivat hiilinielusta päästölähteeksi
Metsä sitoo ja varastoi hiilidioksidia ilmakehästä. Ilmastonmuutoksen hillinnässä metsillä on olennainen rooli, jotta ilmasto ei lämpene entisestään. Vuosi 2024 oli kuitenkin mittaushistorian lämpimin globaalisti, kun maapallon keskilämpötila kipusi yli esiteollisen tason 1,5 asteella.
Suomessa metsämaa muuttui ensimmäistä kertaa hiilinielusta päästölähteeksi vuonna 2021. Radikaalin muutoksen takana ovat etenkin aiempaa suuremmat hakkuumäärät, turvemaametsien lisääntyneet hiilidioksidipäästöt ja kivennäismaametsien maaperänielun hiipuminen.
”Hyvin hoidettu, vahvasti kasvava ja monimuotoinen metsä sitoo hiiltä. Hyvä metsänhoito tarkoittaa sitä, ettei metsää jätetä yksinään hunningolle”, Saara Koskinen näkee.
Koskisten metsissä hiilensidonta on onnistunut hyvin erilaisilla toimenpiteillä, ja hiilivarastojen koko on kasvanut tasaisesti. Ratkaisuja on tehty aina sen mukaan, millainen metsä on kyseessä. Koska metsät ovat yksilöitä, samanlaiset metsänhoidon toimet eivät päde joka paikassa.
”Vuosi sitten heinäkuussa hakkasimme yhden metsäviljelyalan, johon jätimme pystyyn siemenpuumäntyjä ja istutimme harvahkon kuusitaimikon. Sekaan kylvimme mäntyä ja istutimme koivua. Tavoitteena on kasvattaa monimuotoinen ja sekapuustoinen metsä.”
Toisessa kohteessa harvennushakkuu tuli vastikään ajankohtaiseksi. Männikköä ei kuitenkaan haluttu harventaa liikaa, ja havupuiden joukkoon jätettiin tarkoituksella reilusti koivikkoa.
Koskinen muistuttaa myös lannoituksen tärkeydestä. Muutamilla metsätiloilla edelliset maanomistajat olivat istuttaneet kuusen taimia pellolle tai niitylle. Boorilannoitus saa puut kasvamaan vauhdikkaasti ja sitomaan enemmän hiiltä, mikä mahdollistaa myöhemmin kestävät hakkuut.
Muutamien uudistuskypsien metsien kiertoaikaa Koskiset ovat pidentäneet tietoisesti. Sukupolvien jatkuvuuden ja monimuotoisuuden kannalta kohteissa ei ole pidetty kiirettä. Tiettyjä sekapuustokohteita taas olisi mahdollista harventaa varovasti poimintahakkuutyylillä.
Köyhistä puupelloista monimuotoisiin metsätiloihin
Mitä kokenut metsänomistaja ajattelee kestävästä metsänhoidosta? Miten metsien hiilensidonta, ilmastokysymykset ja luonnon monimuotoisuus on mahdollista ottaa huomioon samanaikaisesti? Saara Koskinen korostaa, että metsän kvartaali on 25 vuotta. Pikavoittoja on turha havitella.
”Metsää omistetaan sen takia, että sieltä saadaan tuottoja. Metsän kanssa ei kuitenkaan eletä tässä ja nyt, vaan metsänhoidossa pitää ajatella jatkuvuutta. Perhemetsätaloudessa metsä halutaan saattaa tuleville sukupolville sellaisenaan tai aiempaa paremmassa kunnossa.”
Koskisen mielestä kestävä metsä on hyvin hoidettu metsä mutta ei yksitoikkoinen puupelto.
”Jos metsää avohakataan, se pitää uudistaa mahdollisimman pian, jotta uusi puusto saadaan tehokkaaseen kasvuun. Jos metsiä ei hoideta ja harvenneta, korkean jalostusasteen puun määrä vähenee. Tällöin tukkipuuta ei saada rakentamiseen, mikä sitoisi hiiltä”, Koskinen sanoo ja lisää:
”Perinteisen avohakkuun vaihtoehtona on jatkuvan kasvatuksen menetelmä. Tällaisessa metsässä täytyy olla eri-ikäisiä ja erilajisia puita valittavaksi. Parhaiten jatkuvaa kasvatusta on mahdollista tehdä siellä, missä metsän rakenteeseen on kiinnitetty huomiota jo taimikkovaiheesta lähtien.”
Jatkuvaan kasvatukseen soveltuvat sekametsät ovat hiilensidonnan, luonnon monimuotoisuuden ja ilmastokestävyyden kannalta otollisia vaihtoehtoja. Ihminen voi metsänhoitotoimenpiteillään vaikuttaa siihen, että metsissä on eri puulajeja – ja siten resilienssiä erilaisia uhkia vastaan.
”Ilmaston lämpenemisen takia kuusimetsille voi käydä huonosti. Esimerkiksi kirjanpainaja on tuholainen, joka hyötyy lämpimistä kesistä. Metsiä tulee hoitaa ja valmistella muuttuvaan tulevaisuuteen, jotta tuhoilta voidaan välttyä”, Koskinen havainnollistaa.
Ilmastonmuutoksen takia Suomen metsiä piinaavat lisääntyneen kuumuuden, kuivuuden ja tuholaisten lisäksi myrskyt. Toisaalta lämpimässä ilmastossa puusto kasvaa usein tehokkaammin ja metsien ilme muuttuu moninaisemmaksi, kun erilaiset lehtipuut yleistyvät ja menestyvät.
”Pihapiirissämme on yli sata vuotta sitten istutettuja tammia. Niiden taimia on ruvennut ilmestymään lähimetsiin. Näin metsä uudistuu luontaisesti.”
Vastuulliseen metsänhoitoon saa tukea ammattilaisilta
Kun metsänomistaja kaipaa apua kestävään metsänhoitoon, Koskinen kannustaa kääntymään paikallisen metsänhoitoyhdistyksen puoleen. Asiantuntijoilla on tietoa myös hiilensidonnasta ja hiilivarastoista. Valveutunut metsänomistaja osaa tehdä kauaskantoisia ratkaisuja.
Metsänomistajien OmaMetsä-verkkopalvelussa on nykyään mahdollista tarkastella paitsi puuston arvon kehitystä myös metsän hiilensidonnan nykytilaa ja tulevaisuutta. Metsänhoitoa voi siis painottaa eri tavoin omien arvovalintojen pohjalta.
”Hyvinvoiva metsä on monimuotoinen. Jos metsänomistaja ajattelee samanaikaisesti taloutta, monimuotoisuutta ja virkistysmahdollisuuksia, eri näkökulmat eivät ole ristiriidassa keskenään, vaan ne tukevat toisiaan”, Koskinen toteaa ja jatkaa:
”Metsäalan ammattilaisella on velvollisuus kertoa metsänomistajalle, millaisia toiveita metsässä on mahdollista toteuttaa ja millaiseen lopputulokseen tietynlaiset toimenpiteet johtavat.”
Suomessa tehdään kattavasti metsätutkimusta, osaavia ammattilaisia koulutetaan alalle, ja lainsäädäntö takaa raamit metsänhoidolle. Koskinen muistuttaa, että Suomessa on tultu pitkälle sotien jälkeisestä tehometsätaloudesta.
Nykyään metsäkatoa aiheuttavat usein monet muut syyt kuin vain metsien käsittely, kuten asumusten ja sähkölinjojen rakentaminen sekä peltojen raivaaminen. Myös isoilla metsäyhtiöillä ja sijoitusrahastoilla on iso vastuu, kun ne ostavat ja hakkaavat metsiä – tehden usein laajoja hakkuuaukkoja.
”Suurin osa pienmetsätaloutta harrastavista metsänomistajista käsittelee metsiään vastuullisesti. Hyvä ja kestävä metsänhoito ei ole rakettitiedettä.”
Artikkelin on laatinut Murrosmedia.
Lähteitä:
Puuston hiilivarastojen koko
Ilmastotiekartan indikaattorit -artikkelisarjassa tutustumme Pohjois-Savon ilmastotiekartan indikaattoreihin ja niiden toteutumiseen käytännön esimerkkien kautta. Tässä artikkelissa teemana on puuston hiilivarastojen koko.
Jaa julkaisu
