Laiduntavat hevoset jarruttavat luontokatoa ja hillitsevät ilmastonmuutosta. Pohjois-Savon Hevostaloussäätiö on pitänyt yllä orivarsalaitumia jo yli 100 vuoden ajan. Rahallinen tuki kannustaa jatkamaan perinteikästä laiduntoimintaa uhanalaisilla perinnebiotoopeilla.
Kesäkuun alussa luonto herää toden teolla eloon. Silloin nuoret orivarsat saapuvat vihreille laitumille. Syksyn koittaessa laidunkausi päättyy ja hevoset palaavat takaisin kotitiloilleen. Vanhasta lossista rakennettu lautta kyyditsee varsat mantereelta saareen ja takaisin.
Pohjois-Savon Hevostaloussäätiö on pitänyt yllä hevoslaiduntoimintaa vuodesta 1910 saakka.
Siilinjärven Juurusvedellä sijaitsevat laidunsaaret Rahvo ja Otus, Iisalmen Viitaan kylässä Orilehto. 1900-luvun alkupuolella hevoskasvatus oli mittavaa, kun hevosia käytettiin paljon työntekoon.
”Varsoille oli tarve saada laitumia. Laumassa laiduntaminen on tärkeää varsojen kehitykselle. Luonnonlaitumilla myös varsojen koordinaatiokyky paranee, ja niistä tulee vahvajalkaisia”, säätiön toiminnanjohtaja Hannu Ala-Korpi taustoittaa.
Vuosikymmenten varrella orivarsojen määrä on vähentynyt, ja viime vuosina säätiön laitumilla on ollut noin 30 varsaa. Valtaosa laiduntavista hevosista on suomenhevosia. Ne tulevat pääasiassa Pohjois-Savosta. Laidunmaksu on maltillinen, jotta varsoja saadaan riittävästi laiduntamaan.
”Eläinsuojelun näkökulmasta laiduntajista pidetään aina hyvää huolta. Laidunvalvojamme tarkastavat päivittäin, että hevoset voivat hyvin ja kaikki ovat tallella. Huolehdimme varsojen kivennäisruokinnasta ja tarvittaessa annamme niille myös lisävalkuaisrehua.”
Laidunnuksen lisäksi laitumia raivataan, jotta pajukko ja lepikko eivät valtaa liikaa maisemaa.
”Laitumet on jaettu kahteen lohkoon, joissa hevoset laiduntavat vuorotellen. Laiduntaminen pitää suhteuttaa sekä laitumien ja maisemanhoidon että hevosten hyvinvoinnin kannalta optimaalisesti, mikä vaatii välillä tasapainottelua”, Ala-Korpi valottaa.
Luontoarvoiltaan merkitykselliset perinnebiotoopit rikastavat elonkirjoa
Pohjois-Savon Hevostaloussäätiön laitumet ovat maastoiltaan ja kasvupaikoiltaan vaihtelevia. Komeissa saarikohteissa on niin rehevää lehtoa, vihantaa kangasmetsää, herkkää niittyä kuin karua kalliota. Hevosten tallaamat polut risteilevät ympäri saaria.
Alun perin saaret ovat olleet pitkälti metsän peitossa. Rahvonsaareen on myös raivattu aikoinaan peltoja. Pitkäjänteinen laidunnusperinne on muokannut laitumista vuosikymmenten saatossa maakunnallisesti arvokkaita luontokohteita – lajistoltaan rikkaita perinnebiotooppeja.
Perinnebiotoopeiksi lasketaan muun muassa kedot, niityt, nummet, hakamaat ja metsälaitumet, joita kotieläinten laidunnus on muovannut. Ne ovat runsaslajisia ja avoimia elinympäristöjä niin kasveille kuin eläimillekin. Niitä hoidetaan laidunnuksen lisäksi esimerkiksi niittämällä.
Laitumilla on tehty kasvi-inventoinnit vuosina 2020 ja 2022. Otussaaressa perinnebiotooppialueet ovat pääasiassa tuoreita heinävaltaisia niittyjä ja metsänreunavyöhykkeitä sekä pieneltä osin koivuvaltaista metsälaidunta. Huomionarvoisia lajeja ovat muun muassa jäkki ja peurankello.
Rahvonsaaressa perinnebiotooppeihin lukeutuvat niityt, metsänreunavyöhykkeet ja osittain metsälaitumet. Huomionarvoisiksi lajeiksi on määritelty jäkin lisäksi esimerkiksi metsälehmus.
”Laidunkohteemme valittiin valtakunnallisessa Vuoden maisemateko -kilpailussa Pohjois-Savon parhaiksi kohteiksi vuonna 2020”, Ala-Korpi iloitsee.
Hoitosopimus turvaa monimuotoisen laiduntoiminnan jatkuvuuden
Säännöllinen laidunnus on tärkeää perinnebiotooppien ja niiden monimuotoisuuden säilyttämiseksi. Pohjois-Savon Hevostaloussäätiön laitumia varten solmittiin ensimmäinen tukisopimus vuonna 2001. Siitä saakka sopimuksia on päivitetty viiden vuoden välein.
ELY-keskus hyväksyy maatalousluonnon ja maiseman hoitosopimuksen, jonka tavoitteena on säilyttää, edistää ja kunnostaa maatalousluonnon monimuotoisuutta ja maisemaa.
Sopimus pohjautuu tukikelpoiseen pinta-alaan. Rahvonsaari on kooltaan 85 hehtaaria, Otussaari 65 hehtaaria ja Orilehto 12 hehtaaria. Yhteensä nykyiseen hoitosopimukseen kuuluu 52 hehtaaria.
Hevostaloussäätiö saa vuosittain hieman yli 30 000 euroa tukea. Korvaus käsittää varsinaisen hoitokorvauksen sekä tarvittaessa erillisen aitaamis- tai raivaamiskorvauksen.
Ala-Korpi arvioi nykyisen tuen olevan riittävä kattamaan laiduntamisesta aiheutuvat kulut. Hän toivoo, että tukisumma kasvaisi tulevaisuudessa, koska yleinen inflaatio on lisännyt kuluja viime vuosina. Rahallinen tuki on iso motivaattori pitää yllä laiduntoimintaa.
”Laitumillamme on pitkät perinteet, joita emme halua katkaista. Tuilla on ratkaiseva rooli, että moni tämänkaltainen perinnebiotooppi ja maisema ylipäätään säilyy. Tukiin vaikuttaa jatkossa se, arvostetaanko yhteiskunnassamme edelleen luonnon monimuotoisuutta.”
ProAgria on toteuttanut Hevostaloussäätiölle laidunten hoitosuunnitelmat. Laiduntoimintaa suunnitellaan pitkällä aikajänteellä, jotta toiminta jatkuisi vielä seuraavallakin tukikaudella.
Ala-Korpi muistuttaa, että sopimuksen piirissä oleva maa-ala on pois biodiversiteettiä köyhdyttävästä tehometsätaloudesta. Osa laidunsaarten pinta-alasta on kuitenkin varattu metsätaloudelle. Kasvatusmetsää hoidetaan metsäsuunnitelman mukaisesti.
Uhanalaiset perinnebiotoopit ovat vaarassa ilman laidunnusta
Kun maatalous tehostui Suomessa erityisesti 1960-luvulta lähtien, perinnebiotooppien pinta-ala kutistui samaan aikaan yli 90 prosenttia. Nykyään kaikki perinnebiotooppien luontotyypit ovat uhanalaisia, suurin osa äärimmäisen uhanalaisia.
”On sääli, että laiduntavat eläimet ovat vähentyneet maatalouden rakennemuutoksen takia merkittävästi. Toivottavasti laidunnusbuumi lähtisi taas uudelleen käyntiin”, Ala-Korpi toteaa.
Perinnebiotoopin kaltainen monimuotoinen luonto pystyy sopeutumaan ilmastonmuutoksen aiheuttamiin myllerryksiin lajiköyhää ympäristöä paremmin. Lisäksi perinnebiotoopit sitovat hiiltä, kun kiertolaidunnuksessa pidetään huoli, että laidunmaa kasvaa hyvin ja yhteyttää aktiivisesti.
Pohjois-Savon Hevostaloussäätiö kehittää nimenomaan hevosten laiduntoimintaa, mutta Otussaaressa on ollut parina viime vuonna lampaita ja nautoja. Eri eläimet syövät erilaisia kasveja, mikä edistää luonnon monimuotoisuutta ja pitää niityt avoimina. Myös hevosten loispaine helpottaa, kun laiduntavat eläimet vaihtuvat välillä.
Ala-Korpi rohkaisee perinnebiotooppien suojeluun, luonnon monimuotoisuuden edistämiseen ja hiilen sitomiseen, jos sopiva luontokohde on kiikarissa.
”Moni saattaa aluksi säikähtää maatalousluonnon ja maiseman hoitosopimuksen tukiehtoja, mutta ELY-keskukselta löytyy maalaisjärkeä tukiehtojen soveltamiseen”, Ala-Korpi mainitsee ja lisää:
”Luonnon monimuotoisuuden väheneminen ja hiilidioksidin lisääntyminen ilmakehässä ovat globaaleja ongelmia. Jos niihin pystyy omalta osaltaan vaikuttamaan, siitä tulee ilman muuta hyvä mieli. Jokaisen pitäisi olla mukana yhteisissä talkoissa.”
Kiinnostaako perinnebiotoopin tai luonnonlaitumen hoito?
- Selvitä, onko luontoarvoiltaan arvokkaalle maatalousalueelle mahdollista saada tukea. Teetä alueella paikallisen lajiston inventointi.
- Huolehdi säännöllisestä laidunnuksesta, niitosta ja tarvittaessa taimikon raivaamisesta, jotta alueen luonto säilyy monimuotoisena.
- Päivitä maatalousluonnon ja maiseman hoitosopimus viiden vuoden välein. Pyydä tarvittaessa hoitosuunnitelman tekoon apua.
Lähteitä
Eläinten hyvinvointikeskus 1.6.2022: Laiduntavat eläimet ja uhanalaiset perinnebiotoopit hyötyvät toisistaan
Hevosjalostusliitot: Orivarsalaitumet
Maaseutuverkosto 24.9.2024: Hiilen sidontaan tähtäävä laidunnus
Ruokavirasto: Maatalousluonnon ja maiseman hoitosopimus
Ympäristöhallinnon verkkopalvelu: Perinnebiotooppien uhanalaisuus
Luontoarvoiltaan arvokkaat maatalousalueet
Ilmastotiekartan indikaattorit -artikkelisarjassa tutustumme Pohjois-Savon ilmastotiekartan indikaattoreihin ja niiden toteutumiseen käytännön esimerkkien kautta. Tässä artikkelissa teemana on luontoarvoltaan arvokkaat maatalousalueet.
Artikkelin on kirjoittanut Murrosmedia.
Jaa julkaisu
